Pitkään jatkunut kuumuus on paikoitellen vienyt vedet kaivoista. Vesivarastoja on jouduttu täydentämään tankkiautojen avulla, ja juomavesikaivojen lisäksi vettä on viety mansikkaviljelyksille ja karjankin tarpeisiin.

Helleviikkojen aikana kaivoja on jouduttu täyttämään sekä Mäntyharjussa että Pertunmaalla.

- Kaivotapauksia on tänä kesänä ollut muutama. Vesitilanne kunnassa on kohtalaisen hyvä, sillä kunnallinen vesijohtoverkko ulottuu Lihavanpäähän asti ja vuosien kuluessa Pertunmaalle on rakennettu paljon porakaivoja, kuljetusyrittäjä Pertti Latvanen Pertunmaalta kertoo.

Kaivoja hän on käynyt täydentämässä pitkin ja poikin Pertunmaata.

- Mitään tiettyä kuivuusaluetta ei  ole. Vettä tarvitaan yleensäkin siellä, minne kunnallistekniikka ei ulotu.

Kokonaan kuivunutta kaivoa Latvanen ei ole koskaan tavannut.

- Aina on ollut sentään tippa pohjalla, kuljetusyrittäjä hymähtää.

Kuljetusliike Kokkonen Mäntyharjussa on ajanut muutaman kerran vettä mansikanviljelijöille, mutta kaivoja ei ole tänä kesänä täytetty.

- Tarvetta voisi ollakin, mutta kalustomme on tiiviissä käytössä vitostien työmaalla, yrittäjä Jussi Kokkonen kertoo.

- Emme mielellämme kuljeta juomavettä, koska sillä on tiettyjä vaatimuksia. Tankki olisi huuhdeltava useaan kertaan järviveden jäljiltä, joka ei olisi kannattavaa muutaman kaivokeikan vuoksi.

Kuivuuden vuoksi säiliöautoilla riittää muutakin tekemistä kuin veden kuljetusta.

- Kalustoni on jo liian vanhaa juomavedelle, mutta kasteluvesiä kyllä vien, autoilija Arto Laakso Mäntyharjusta kertoo.

- Lisäksi käyn joskus tilauksesta kastelemassa pölyäviä teitä tai yritysten pihamaita. Viisi vuotta siten oli myös rutikuiva kesä, ja silloin riitti kyllä kaivontäyttöä, Laakso sanoo.

Mäntyharjun vesiavuista huolehti pitkään pelastuslaitos jos ehti, mutta kuljetusyritysten hankittua säiliöitä toiminta hiipui. Hyvä niin, sillä palotarkastaja Teppo Liukkosen mukaan pelastuslaitoksen ajoneuvot on tarkoitettu hätätilanteisiin.

- Ennen meillä oli avustustoimintaa liikaakin. Kävimme tilauksesta jopa kastelemassa pölyäviä murskekasoja, mutta nyt kaiken tuollaisen hoitavat elinkeinonharjoittajat, Liukkonen toteaa. 

Vanhan sanonnan mukaan pelto tuottaa kaksi satoa: keväällä kivisen ja syksyllä viljaisen. Valitettavan tuttu sanonta on erityisesti Savossa, jossa pellot ovat tunnetusti kivisiä.Kivisyyteen on törmännyt myös ensi kesäksi Viitostien varteen, aivan Mäntymotellin naapuriin valmistuvan Volagolf-nimisen harjoituslyöntialueen puuhamies Tuomo Orasmaa.Pellon päälle rakennettavassa golfkentässä riittää työnsarkaa. Poloisia kesätyöntekijöitä ei miehen pellolla nähdä, vaan kivet murskaa tarkoitukseen pyhitetty kone.Kolmen ja puolen hehtaarin kokoisen peltotilkun kivien murskaamiseen ei kauaa mene.- Aloitimme työt viime keskiviikkona, ja valmiit olimme reilu vuorokausi myöhemmin. Eipä siinä kauaa nokka tuhise, kertoo kivenmurskauksen urakoitsija Pasi Tirkkonen Leppävirralta. Tirkkosen omalla nimellään toimiva yritys on osa itävaltalaista PTH Productia, jonka omaisuutta kivenmurskain on. Orasmaan peltoa tonkiva kone on laatuaan ainoa kappale Suomessa, ja seuraava samanmoinen tuleekin vastaan vasta Keski-Euroopassa. Ja sekin on tarkoitettu vain pienemmille ja pehmeämmille kiville.- Kone pystyy pienimään suurimmillaan sen kokoisia kiviä, joissa pisin sivu on 30 senttiä. Isompiakin se kyllä söisi, mutta sitten tulevat kustannukset vastaan, kertoo Tirkkonen.Hänen mukaansa isompien kivien murskaaminen verottaa sen verran kiveä jauhavia kovametalliteriä, ettei moinen ole enää mielekästä.Pienimmillään kivet saa jauhettua 16 milliseksi tiemurskaksi. Kiven ohella kone pystyy yhtälailla betoniin ja asvalttiin. Golfkentän maapohjan muokkaamiseen kone on ihanteellinen.- Koneen murskaamat pienet kivet kiilautuvat paremmin kiinni toisiinsa kuin suuremmat kivet. Se lisää pellon ja kentän kantavuutta, jolloin raskaillakin koneilla on helpompaa kulkea, Tirkkonen luettelee.Kiilautuneen kivimassan voima ei piile ainoastaan kantavuudessa.- Yhtenäinen kivikuori myös parantaa maaperän lämpötaloutta eli pitää lämmön paremmin maaperässä.

Viime kesästä hiljaiseloa viettänyt Kuortin Kisahalli sai muistella entisaikojen suuruuden päiviään hetkisen ajan lauantaina. Kuortin kyläyhdistyksen järjestämissä, jo perinteisissä Pässi-iltamissa kansa tanssi, söi pässinlihaa ja jännitti arpajaisten lopputulosta.Ensimmäisen kerran vuonna 1982 järjestettyjen pässi-iltojen kaava on ollut alusta lähtien hyväksi havaittu. Tilaisuudessa on aina tanssittu ja kisailtu eri keinoin.Tällä kertaa voimia miteltiin tikanheitossa, jossa taulu oli kiinnitetty maahan. Pääpalkintona oli lahjakortti Kuortin Abc:lle.Nimensä iltamat ovat saaneet takavuosien arpajaispäävoitosta.- Alkuaikoina pääpalkintona oli elävä pässi. Sen sai iltamien päätteeksi itselleen kokonaan. Eläimen kohtalo oli aina omistajansa käsissä. Usein se taisi kesän päätteeksi päätyä lihoiksi, kertoo Pässi-iltamia 20 vuotta järjestelemässä ollut Meeri Antinniemi. Pässin lieka oli perinteisesti Kisahallin sisääntulon vieressä, jossa se saattoi päivystää juhlimaan tulijoita. Nyt tarkkailupaikalla kasvaa kaksi lupaavaa kuusenalkua, sillä kymmenisen vuotta sitten arpajaislaki muuttui eikä elävä eläin saanut olla enää palkintona. Pässi-ideasta ei kuitenkaan luovuttu.- Myöhemmin meillä oli sitten pääpalkintona ihmispässi, joka teki päivän töitä voittajan haluamalla tavalla. Mutta sitä mukaa kun talkoohenki väheni, ei vapaaehtoisia tahtonut enää löytyä, kertoo kyläyhdistyksen puheenjohtaja Jussi Myllylä.Lauantaisissa iltamissa asuun pukeutunut ihmispässi kuitenkin kierteli yleisön joukossa ja kauppasi arpoja. Lisäksi illan nimikkoeläintä oli mahdollista nauttia lautaselta.Tapahtuman järjestelyissä jo kauan mukana ollut Antinniemi muistaa iltamien kulta-ajat.- Alkuvuosina, kun tanssilavakulttuuria vielä kunnolla oli, saattoi iltamiin tulla jopa 500 vierasta. Viime aikoina on ollut hiljaisempaa, kävijöitä on ollut noin 200–300, laskeskelee Antinniemi.Lauantaina jäätiin aavistuksen alta numerohaitarin pienemmän pään, mutta se ei tunnelmaa haitannut.