Valo palaa takaisin

Pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivänseisaus oli eilen keskiviikkona 21. joulukuuta kello 12.44 Suomen aikaa. Päivä alkaa jälleen pidentyä.
Syytä onkin. Viime lauantaina katsoin auringon nousua ja huomasin, etten muistanut milloin olin viimeksi ollut ulkona valoisan aikaan. Kun menee töihin pimeässä ja palaa kotiin pimeässä, perspektiivi jotenkin supistuu. Elämä jatkuu, ihmiset ympärillä toimivat kuin ennenkin, mutta koko touhusta tuntuu puuttuvan jokin tärkeä tekijä. Valo.
Lapissa talvella asuneet sanovat, että kaamoksen hämärässäkin on tarjolla valoa enemmän kuin etelä-Suomen loskaisessa marraskuussa. Pitäisi käydä joskus katsomassa.

Valo on hyvän valokuvan keskeisiä elementtejä. Se voi tehdä mielenkiinnottomasta aiheesta kiinnostavan ja herättää läpikotoisin tutun näkymän uuteen hehkuun.
Valo vaikutti osaltaan myös Pitäjänuutisten latokuvakilpailun kuvavalintoihin. Toimituksen jäsenistä ja latoasiantuntija Heikki Koljosesta koostunut raati ei kuvia tutkiessaan kiinnittänyt kuvien valoon tietoisesti huomiota, mutta jälkeenpäin valon merkitys jatkoon poimittujen kuvien valinnalle kävi selväksi.
Kun tarjolla on yli puolensataa otosta niinkin toinen toistaan muistuttavista rakennuksista kuin ladoista ja kun yhden ja saman ladon oli ikuistanut usea kuvaaja, valo saattoi nousta ratkaisevaksi tekijäksi.
Lukijoiden äänestettäväksi poimittiin kuusi latokuvaa, jotka oli poimittu eri vuodenajoilta. Sattumalta mukaan seuloutui kaksi samasta ladosta, tosin vähän eri kantilta otettua kuvaa. Kun tämä selvisi raadille, kuvia ei käyty vaihtamaan. Kyse oli kuitenkin valokuvakilpailusta, ei latojen välisestä kisasta.
Äänestäjien suuri määrä yllätti raadin. Parasta latokuvaa oli valitsemassa 333 äänestäjää. Se kertoo, että takavuosikymmeninä niin tärkeät ja maalaismaisemassa yleiset ladot koskettavat edelleen ihmisiä.
Monella on niihin liittyviä muistoja ja tarinoita. Ehkäpä jonkun elämä on saanut alkunsakin maalaisromanttisen latokohtaamisen seurauksena…
Ladot ovat häviämässä, mutta vielä niitä maaseudulla riittää. Siitä kertoo sekin, että Arto Koivusen ottamassa voittoisassa kuvassa komeileva heinälato on saanut uuden, perinteisen tyylin mukaan rakennetun turvekaton. Se takaa rakennukselle elämän vielä vuosiksi eteenpäin.
Ei ihme, että aamuauringon valossa kylpevä lato tuntuu kuin hymyilevän ja kutsuvan luokseen nuuhkimaan vanhan heinäladon tuoksuja.

Talvipäivänseisauksesta alkaa matka kohti kesää.
Rauhallista joulua ja valoisaa uutta vuotta kaikille Pitäjänuutisten lukijoille.

Viikon kysymys

Pitäisikö Pertunmaalle rakentaa uusi liikuntahalli?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...