Väki vähenee, pidot paranee?

Kun synnyin vuonna 1964, Mäntyharjussa eleli noin kymmenentuhatta asukasta. Tällä hetkellä mäntyharjulaisia on juuri ja juuri yli kuusituhatta. Väki vähenee jatkossakin sekä Mäntyharjussa että koko Etelä-Savossa.
Voiko asialle tehdä jotain? Pitääkö väkimäärän vähenemisestä olla huolestunut? Yksioikoinen vastaus olisi, ettei mitään voi tehdä ja pitäisi ehkä olla.
Kaupungistuminen on niin vahva yleismaailmallinen kehityssuunta, ettei sitä demokraattisessa maassa voida pysäyttää oikeastaan millään keinolla.
Kaupungistumisen vauhtia Suomessa kuvastaa, että uusista asunnoista lähes yhdeksänkymmentä prosenttia rakennetaan suurimpiin kaupunkeihin ja niiden lähistölle. Kaupungistuminen on tosiasia, eikä tunneasia.
Valtiovalta voi halutessaan yrittää ohjata aluekehitystä, mutta suurta suunnanmuutosta näillä toimilla ei voida tehdä. Niin kauan kuin ihmisillä on vapaus valita asuinpaikkakuntansa ja yrityksillä sijaintinsa, yhteiskunnan toimet ovat lähinnä kosmeettisia.

Lähes koko aikuisikäni olen kuullut puhuttavan, että etätyö tulee muuttamaan koko työnteonkulttuurin ja poistaa asuinpaikan ja työpaikan välisen matkan merkityksen. 1990-luvulla uskottiin, että suuri joukko ihmisiä muuttaa pois yhteisistä toimistoista työskentelemään jonnekin muualle.
Mäntyharjussakin visioitiin, että kunnan kaunis luonto ja mäntyharjulaisten luontainen herttaisuus vetäisivät kymmeniä, ellei jopa satoja uusia asukkaita puoleensa.
Vaikka etätöiden määrä Suomessa on lisääntynyt seitsenkertaiseksi 1990-luvun alusta tähän päivään, ei Mäntyharjussa asu kuin kourallinen jatkuvaa etätyötä tekeviä. Kesämökeillä tosin aika ajoin tehdään etätyötä. Tämä on tietysti tyhjää parempi.

Kuntien sisällä tapahtuu samanlaista keskittymistä kuin valtakunnallisesti. Kylät tyhjenevät ja ihmisiä muuttaa taajamiin.
Jos tarkastelee vaikkapa Kaakkois-Mäntyharjua eli Kinniltä kaakkoon sijoittuvaa pinta-alaltaan suurta aluetta, huomaa sen olevan todella harvaanasuttu ja vanhusvoittoinen.
Vajaasta kolmesta sadasta asukkaasta yli puolet on eläkeikäisiä. Kouluikäisiä lapsia on alun toistakymmentä ja sitä nuorempia lapsia suunnilleen saman verran. Myös työikäisten määrä on pieni.
Monet vanhukset haluaisivat asua haja-asutusalueen tutuissa ympyröissä mahdollisimman pitkään. Jos omat lapset ovat muuttaneet muille maille vierahille, monista käytännön asioista selviäminen tulee ongelmalliseksi.
Kylillä ei ole enää niitä naapureita, jotka voisivat auttaa polttopuiden teossa, pikkuremonteissa tai teiden aurauksessa.

Koko kunnan väkimäärän väheneminen heijastuu jollain aikavälillä palveluihin. Olipa kyse sitten yksityisten tuottamista palveluista tai kunnanpalveluista.
Valtionpalveluita ei Mäntyharjussa enää juuri olekaan. Toista oli, kun 1970-luvun alussa Varpasen rautatieasemallakin työskenteli useampia VR:n työntekijöitä ja postikonttorissa päivysti Kesiön Kyllikki.
Onneksi vapaa-ajanasukkaiden suuri määrä pitää Mäntyharjussa kauppapalvelut maalaiskunnaksi korkealla tasolla. Petmanin Petu pyörittää elokuvia tulevaisuudessakin. Liikuntapuolen kaverit pitävät laduista ja retkeilyverkostosta huolta.
Eikä kunnan kulttuuribudjetti voi niin pieneksi mennäkään, etteikö Kulttuuri-Anu saisi sillä reipasta toimintaa aikaiseksi koko vuodeksi.
Tulevaisuuden Mäntyharju on asukasluvultaan pienempi ja väestöltään vanhempi, mutta vaki- ja osa-aikamäntyharjulaisten yhteisellä tahdolla ja aktiivisuudella pidot voivat jopa parantua.

 

 

 

Viikon kysymys

Pitäisikö Pertunmaalle rakentaa uusi liikuntahalli?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...