Humalan näkymätön käsi

Vierailin pari kuukautta sitten mäntyharjulaisessa Nilkko Brewingin olutpanimossa. Juttelimme yrittäjä Iiro Heikkilän yritysasioiden lisäksi myös suomalaisesta alkoholinkäytöstä.

Jutustelu oli silmiä avaava. Heikkilä kuuluu siihen sukupolveen, jonka ei ole tarvinnut aloittaa alkoholinkäyttöään kylänmiehiltä ostetulla taskunlämpimällä pontikalla.

Viimeisen vuosikymmenen aikana kauppojen ja Alkon juomavalikoima on moninkertaistunut. Se ei ole kuitenkaan saanut nuorempaa polvea läträämään viinaksien kanssa edellispolvia enempää. Päinvastoin. Nuorten alkoholinkäyttö on ollut koko vuosikymmenen laskussa.
Syitä törpöttelyn vähentymiseen on monia. Yksi tärkeimmistä on asennemuutos. Osa suomalaisista on tottunut juomaan alkoholia pelkästään siksi, että siitä tulisi humalaan.

Nyt juomilta odotetaan uusia makuja. Humalakin tulee siinä sivussa, mutta tavoitteena ei ole ole enää vetää illan aikana peltiä totaalisesti kiinni.

Suomessa puhutaan mielellään perinteistä, mutta alkoholikeskustelussa perinteet loistavat poissaolollaan. Olemme unohtaneet, että alkoholi ja erityisesti olut on ollut aina täällä asuneiden ihmisten elämää ja kulttuuria.

Suomi on itse asiassa ollut aina olutmaa. Suomalaisten oluentekotaitoa hehkutetaan jopa ensimmäisessä aluetta käsitelleessä kirjoitetussa tekstissä, Pohjoisten kansojen historiassa. Kalevalassa Väinämöinen laulaa laulujaan, minkäs muun kuin ohraliemen voimalla. Olipa muinaisilla suomalaisilla ohralle ja oluelle oma jumalansa, joka tunnettiin nimellä Pellonpekko.

Nämä perinteet ovat unohtuneet, osin viimevuosisataisen olutkulttuurin pahoinpitelyn vuoksi. Silloin markkinat valtasi pari jättipanimoa, jotka juottivat kansalla muutamaa samanmakuista lageria.

Viime vuosina pienpanimoiden määrä on räjähtänyt käsiin ja lähivuosina niiden määrä ylittää 90 panimon rajan. Samalla rikkoontuu Suomen kaikkien aikojen panimoennätys. Edellinen ennätys on vuodelta 1907. Silloin Suomen alueelta löytyi 90 olut- ja portteripanimoa.

Tuohon aikaan panimokilpailu oli veristä. Kuuluisa mikkeliläinen panimomestari Petroff maksoi kilpailijoilleen 2000 markkaa vuodessa siitä, etteivät he tule lainkaan markkinoille. Voitelu onnistui kahden vuoden ajan.

Kenties yllättäen, pienpanimoiden yleistyminen voi olla hyvä asia myös raittiustyön näkökulmasta. Kun alkoholi tunnustetaan läheiseksi osaksi omaa kulttuuria ja elinpiiriä, sitä ei välttämättä ole tarve juoda mielin määrin. Kohtuukäytöstä voi tulla yhä useammalle luonnollinen vaihtoehto.

lasse.laitinen@pitajanuutiset.fi

Viikon kysymys

Kiinnostavatko seurakuntavaalit?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...