Vieraskynä-kirjoittajamme muistelee menneitä: Itsenäisyyden vuosikymmeniä

Kun Suomi täytti 50 vuotta, olin kolmivuotias pojanvesseli Tainan kylillä. Isoveli kulutti jo koulun penkkiä, mutta me kolme nuorempaa sisarusta olimme kotihoidossa.
Juhlista ei ole jäänyt muistijälkiä. Seuraavalta syksyltä on ensimmäinen häilyvä muistikuva ulkomaailmasta, kun isäni tuli varta vasten ulkotöistä sisälle kuuntelemaan radiouutisia.
Prahan kevään tapahtumat päättyivät elokuussa 1968 Varsovan liiton joukkojen miehittäessä Tšekkoslovakian. Ihmiskasvoisen sosialismin aika ei ollut silloinkaan.

Kun Suomi täytti 60 vuotta, olin peruskoulun seiskalla. Koulussa järjestettiin asian kunniaksi juhla.
Äidinkielen opettajamme Anneli Suomalainen kertoi hyvissä ajoin syksyllä, että luokkamme panos juhlaan tulisi olemaan merkittävä. Joku luokkamme pojista lukisi juhlassa Suomen itsenäisyysjulistuksen.
Loppujen lopuksi tilanne oli se, että olin loppusuoralla Widkopin Terhon kanssa. Aina ei voi voittaa. Tepi hoiti homman hienosti.
Lohdutuspalkintona oli jouluevankeliumin lukeminen joulujuhlassa. Harjoituksissa painotettiin, että tositilanteessa käytössä on mikrofoni, joten vähempikin ääni riittää. Kun juhlan hetki tuli, äänentoisto ei pelannut.

Kun Suomi täytti 70 vuotta, olin myymässä puutavaraa Kiepinsahan paikallismyynnissä. Itsenäisyyspäivä oli onneksi vapaapäivä.
Vuoden 1987 itsenäisyyspäivästä ei ole jäänyt mitään muistikuvaa. Paremmin muistan saman vuoden sahan pikkujoulut ravintola Savon Portissa. Firma antoi lahjaksi hienon teräslautasen OR-kaiverruksella.
Lautaselle oli aseteltu viinipullo ja hedelmiä. Useampi kuin yksi sahamies nautti viinin samoin tein ravintolan vessassa.

Kun Suomi täytti 80 vuotta, opiskelin Helsingin kauppakorkeakoulussa. Kirjoitin itsenäisyyspäivänä jotain harjoitustyötä.
Suomesta oli tullut Euroopan unionin jäsen 1995 ja takana oli ensimmäinen jakso ulkomailla. Asuminen ja työskentely Brysselissä talvesta 1994 elokuuhun 1996, jolloin aloitin opiskelun.
Joulukuussa 1997 olin aika varma, että vuoden päästä on kädessä maisterin paperit. Mahdottomalta tuntunut urakka valmistua kahdessa vuodessa oli hyvässä vauhdissa.

Kun Suomi täytti 90 vuotta, asuimme perheen kanssa Hollannin Haagissa. Vaimoni oli suurlähetystön kakkonen ja Linda-tytär oli kuusivuotias, mutta hänellä oli menossa jo kolmas vuosi kansainvälisessä koulussa.
Asuimme muutaman sadan metrin päässä Pohjanmeren rannasta. Asunto oli kiva ja hollantilaiset aika outoja. Elämä oli hyvin raiteillaan.
Todennäköisesti Suomen suurlähetystössä oli itsenäisyyspäivän vastaanotto. Siihen en osallistunut, kuten en muihinkaan diplomaattijuhliin.

Kun Suomi täyttää 100 vuotta, vietän juhlapäivää stoalaisella tyyneydellä. En katso Tuntematonta sotilasta, enkä Linnan juhlia.
Kunnioitan edellisten sukupolvien uhrauksia, mutta Suomen liput ja isänmaalliset puheet ja esitykset eivät liikuta sisintäni millään tavalla. Monien sisintä liikuttaa ja hyvä niin. Jokainen juhlikoon, kuten tahtoo.
Enemmän kuin historian muisteleminen minua kiinnostaa itsenäisyyspäivänä tulevaisuus.
Minkälaisessa Suomessa ja maailmassa elämme kahdenkymmenen vuoden tai viidenkymmenen vuoden päästä?
Toivottavasti Suomessa, jossa erilaisuudelle on tilaa. Suomessa, jossa kaikki ihmiset pidetään mukana yhteisessä veneessä.
Toivottavasti maailmassa, jossa kurjuutta ja köyhyyttä on vähemmän. Hyvää tahtoa on enemmän kuin pahaa tahtoa.
Mutta ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen, kuten naapurikunnan Hirvensalmen suuri poika Ahti Karjalainen aikoinaan osuvasti totesi.

Kirjoittaja on Helsingissä asuva
osa-aikamäntyharjulainen.

Kommentteja aiheesta “Vieraskynä-kirjoittajamme muistelee menneitä: Itsenäisyyden vuosikymmeniä

  • 18.11.2017 at 15:22
    Permalink

    Menneisyyttä kannattaa silloin tällöin muistella ja yrittää oppia omista ja muiden virheistä.

    Sanotaan, että Suomi on Euroopan ainut maa, jossa käydään edelleen 2. maailmansotaa!

    Tiedä sitten pitääkö paikkansa, mutta suhteettoman suuret mittasuhteet nämä sotakokemukset saavat näin itsenäisyytemme 100 v. merkkipaalulla. Ei se ole paha asia. Asiat kannattaa käsitellä pois, jotta ne ei jatkossa painaisi mieltä. Tällöin pääsemme vanhasta irti eikä se tarkoita, etteikö menneestä historiasta ja paikastamme maailmassa olisi opittu mitään. Tämän kansan on aina pystyttävä seisomaan omilla jaloillaan ja viisaana varauduttava tulevaisuuteen!

    Hyvää itsenäisyyttä meille kaikille!

Comments are closed.

Viikon kysymys

Kiinnostavatko seurakuntavaalit?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...