0

Eijasta tuli pomo – työnantajamalli huolestuttaa vammaisten järjestökenttää

Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyminen Essotelle on merkinnyt vammaisten elämässä isoa muutosta.
Monet niistä vammaisista, jotka ovat oikeutettuja henkilökohtaiseen avustajaan, ovat nyt avustajiensa työnantajia.
Essoten kunnissa yleistyi niin sanottu työnantajamalli sen jälkeen kun Essote irtisanoi ostopalvelusopimuksen MedGroupin kanssa 12. joulukuuta.
Työnantajamallissa vammaiset solmivat työsuhteen avustajiinsa. Siten heillä on myös työnantajien lakisääteiset velvollisuudet, kuten tapaturmavakuutuksen ottaminen sekä työterveyshuollon järjestäminen avustajille. Samoin heidän tehtävänään on laatia tuntilistat avustajilleen.
Useimmat henkilökohtaisista avustajista Mäntyharjulla ovat tähän mennessä olleet työsuhteessa avustajia työllistävään Med Group-yhtiöön.
– Miten kehitysvammaiset, jotka eivät kommunikoi suullisesti, voivat toimia työnantajina, ihmettelee puheenjohtaja Leena Pekkanen Mäntyharjun ja Pertunmaan Kehitysvammaisten Tuki-yhdistyksestä.
Omaisten ja läheisten huoli nousi esiin viime viikolla Mäntyharjulla järjestetyssä tilaisuudessa.
Henkilökohtaisen avun koordinaattori Sirpa Kilposen mukaan vaikeasti vammaiset asuvat yleensä hoivakodeissa, ja he saavat apua työnantajatehtäviensä hoitamiseen hoivakotien henkilöstöltä.
Mallia on perusteltu niin sanotulla työnjohto-oikeudella: vammaisten itsemääräämisoikeus, osallisuus ja omat valinnat toteutuvat heidän ollessaan työnantajan asemassa.

Lue lisää torstain 14. joulukuuta Pitäjänuutisista tai näköislehdestä

2 kommenttia aiheesta “Eijasta tuli pomo – työnantajamalli huolestuttaa vammaisten järjestökenttää

  • 17.12.2017 at 21:03
    Permalink

    Pari viikkoa takaperin kunta käsitteli kokouspäätöksessä palveluketjunsa laatua. Saunamaksujen ja taksipalvelujen valvonnassa saattoi olla puutteita.

    Nyt vajaakuntoisista tehdään omien palveluidensa valvojia, työnantajia, esimiehiä tai muuta vastaavaa?
    Luulisi tämän olevan niin vaikea kuvio terveellekin, ettei sellaiseen rumbaan kukaan halua?

    Palveluiden kehitys ja säästöt on menneet aivan väärään suuntaan, jos vajaakuntoisia pakotetaan tähän mukaan. Vaihtoehto taitaa olla oleminen ilman avustajaa, joka ei ole mikään vaihtoehto. Vanhassa mallissa tarvittiin vain kaksi osapuolta eli avustaja ja avustettava, nyt vaaditaan mukaan kolmas eli edunvalvoja/henkilöstöpäällikkö/kirjanpitäjä/palkanlaskija?

  • 2.1.2018 at 12:19
    Permalink

    Henkilökohtaista apua tulee tarjota kaikilla eri järjestämistavoilla. On täysin kohtuutonta, että vammainen pakotetaan työantajaksi. Tästä ei hyödy kukaan, ei vammainen, ei avustaja, eikä myöskään kunta tai yhteiskunta. YK:n vammaissopimuksen ratifioiminen korosti vammaisen itsemääräämisoikeutta ja tämä koskee myös oikeutta valita henkilökohtaisen avun järjestämistapa.

    Työnantajamalli soveltuu monelle vammaiselle oikein hyvin, mutta niille kelle se ei sovellu tulee tarjota muuta vaihtoehtoa. Viranhaltija ottaa todella ison vastuun jos päättää myöntää henkilökohtaisen avun työnantajamallilla henkilölle jonka hän tietää, ettei voi selviytyä työnantaja velvoitteistaan. Täytyy muistaa, että työnantajalla on työsuhteessa lukuisia velvoitteita ja mikäli hän ei huolehdi velvoitteista on hän vastuussa siitä (ei kunta) ja hän voi saada velvoitteiden laiminlyönnistä sakon tai jopa vankeutta. Mikäli työnantaja ei ole oikeustoimikelpoinen ja hänet on määrätty työnantajaksi ilman vammaisen hyväksyntää, on päätöksen tekijä vastuussa siitä virkavastuullaan. Hoivakotien henkilökunnan tehtäviin ei kuulu työnantaja velvoitteiden neuvominen.

    Henkilökohtainen apu on tärkeä vammaispalvelulain mukainen palvelu, joka mahdollistaa usealle vammaiselle henkilölle arjen sujuvuuden. Tätä palvelua ei kannata pilata sekoittamalla eri rooleja. Tästä on valitettavia esimerkkejä ympäri Suomea. Vammaisella tulee olla oikeus valita järjestämistapa, eikä työantajaksi pakottaminen ole kenenkään etu, koska jos työnantaja ei lähtökohtaisesti halua olla työnantaja ei hän todennäköisesti huolehdi myöskään työnantajavelvoitteista.

    Kirjoituksessa perustellaan päätöstä työjohto-oikeudella ja itsemääräämisoikeudella, mutta olen melko varma, että oikea perustelu on raha, halutaan säästää kustannuksista. Tämä muutos tarkoittaa työntekijälle väistämättä työehtojen rajua laskua. Yrityksen toimiessa työnantajana tulee työantajan soveltaa yleissitovaa yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimusta, mutta kun vammainen toimii työnantajana, ei yleissitovaa työehtosopimusta ole, eikä välttämättä ole mitään työehtosopimusta. Työnantajamallissa on Heta-Liiton ja JHL:n välillä sovittu työehtosopimus, jota noudatetaan ainoastaan jos työnantaja on liittynyt Heta-Liittoon, mikäli ei ole liittynyt, noudatetaan ainoastaan työlainsäädäntöä ja tällöin ei ole minimipalkkaa, lomarahaa, arkipyhiä, palkallista tilapäistä hoitovapaata ja paljon muuta.. Tämän lisäksi ei monelle todennäköisesti kerry vuosilomaa, eikä ole varmaa onko kaikki työnantajat järjestänyt työterveyshuoltoa.. Kunta korvaa palkanmaksusta aiheutuneet kustannukset ja tätä kautta kunta saa varmasti lyhyellä tähtäimellä säästöjä aikaiseksi työntekijöiden ja vammaisten kustannuksella. Kuitenkin pitkässä juoksussa tässä aisassa ei voita kukaan ei myöskään kunta, koska kustannukset tulevat nousemaan kasvavan opastus ja neuvonta velvollisuuden, palkanmaksun, sekä epäselvien tapausten selvitettävien oikeuskulujen vuoksi.

    Toivon todella, että tätä päätöstä pohditaan tarkoin ja jatkossakin tarjotaan kaikkia järjestämistapoja.

    Terveisin
    Veikko Lehtonen
    Henkilökohtaisesta avusta vastaava toimitsija, JHL
    Lisää perusteluja Blogissani:
    https://www.jhl.fi/blogi/henkilokohtaisen-avun-jarjestelma-uudistettava/

Comments are closed.

Viikon kysymys

Sorry, there are no polls available at the moment.