Lukijalta: Juhlavuotena takapakkia

Suomi 100 -vuosi on päättymässä ja monessa asiassa on menty kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksissa taaksepäin. Tämä näkyy siinä, ettei muutoksien tarpeen esille tullessa oteta kuntalaisia mukaan kartoittamaan eri ratkaisumalleja minimoimaan muutosten kielteisten vaikutukset.
Yhteistyö edellyttää kykyä neuvotella ja kunnioittaa kuntalaisia. Esimerkkinä ovat esille nousseet sosiaalipalvelujen muutos, kuten vanhus- ja vammaisjärjestöjen vesiliikunnan estyminen ja henkilökohtaisen avustajan palkkauksen siirto avuntarpeessa olevan vammaisen vastuulle.
Sosiaalityö on se ainoa, ei mittavissa oleva, selviytymistä tukeva työ, jolla on hoivakustannuksia alentava ja hillitsevä vaikutus.
Soteuudistuksessa oli jo ennakoitavissa, että sosiaalityö jää terveydenhuollon markkinoilla lapspuolen asemaan.
Perheiden, kodin ja yhteisöjen keskinäinen avun antaminen ei nyky-yhteiskunnassa pelaa, siihen puutteeseen vastaamaan kehitettiin avustaja, omaishoidontuki, ynnä muut tukimuodot ja myös järjestötoiminta on täydentänyt sosiaalista tuen tarvetta.
Kaikilla näillä on yhteinen nimittäjä eli hyvinvointia lisäävät palvelut.
Ei mikään veromäärä riitä tyydyttämään ahneutta eikä myöskään korvaamaan sosiaalisen tuen-, kodin-, perheen- ja yhteiseen käyttöön rakennettujen tilojen käyttöoikeuden puutetta.
Mikäli tätä ei ymmärretä ja nähdään se vain markkinavoimien voitontavoitteluun tähtäävänä, eturistiriita on ja tulee pysymään. Sosiaalityö on työtä jonka toteuttaminen tuo toimeentulon – ei varallisuuden kertymistä tekijälleen tai organisaatiolle – mutta näkyy hyvinvointina!
Hyväksytään erilaisuus ja ymmärretään se, niin yhteisöt selviävät. Parempaa palveluasennetta ja tulevaisuutta suomalaisille ja kaikille Suomessa asuville.

Raili Rantanen

Viikon kysymys

Uskotko Mäntyharjun terassitalohankkeeseen?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...