Kolumni: Vanha pääsiäisresepti käyttöön

Kun olin lapsi, pääsiäinen alkoi usein automatkasta maan toiselle laidalle. Siellä lämmitettiin taloa, saunaa sekä käyttövesiä ja, no, eipä sitten muuta.
Leikkikavereita ei ollut ja sää oli sellainen kuin pääsiäisenä yleensä. Taivas roikkui märkänä mattona Pohjajoen päällä.

Sinänsä sama, missä päin Suomea oltiin, koska taivas oli kaikille sama, kaikki paikat olivat kiinni ja maallistuneessakin perheessä vallitsi epävirallinen hartauden aika.
Oli aikaa seurata pajun silmun puhkeamista.

Kerran, kun aika kävi riittävän pitkäksi, lähdin pajunvitsojen kanssa koputtelemaan lähiseudun talojen ovia.
Vaikka virallinen virpomispäivä oli ohi, vastaanotto oli ystävällinen. Yhdestä talosta sain karamellien sijasta mukaani savusilakoita.

Tänä pääsiäisenä Mikkelissä vietetään blues-festivaalia, Helsingin messuilla voi ihailla Amerikan autoja. Suomenniemen nuorisoseura ajoitti kesäteatteri-farssinsa ensi-illan pitkäperjantaihin.

Soitto soi, helmat heiluvat, elokuvat pyörivät ja karaokelaulu raikaa kautta maan.
Kassat kilisevät, kun rentoutumisen lomassa voi kaupoista hankkia tankkaustarvikkeita.
Salliessaan kaiken tämän on suuri valtiollinen kirkkomme kompastunut rähmälleen elinkeinoelämän edessä.
Tässä polvistumisessa kirkko on tullut kaivaneeksi myös kuoppaa perustuksilleen.
Jäsenkadosta kärsivänä se seuraa vierestä, kun pääsiäinen muuttuu lampaanlihan ja suklaan mässäilykarnevaaliksi.
Jeesuksella ei ole minulle henkilökohtaista merkitystä, mutta toivoisin silti etteivät edes lapset sekoittaisi häntä pääsiäisnoitaan.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulisikin nyt katsoa peiliin. Mahtavana julkisen vallan käyttäjänä sen olisi ryhdikkäästi vaadittava takaisin aikoja entisiä.
Kirkko on piispansa suulla kantanut julkisesti huolta jo pakolaisten ihmisoikeuksista, mutta rivijäseniään ajatellen se voisi ajaa pääsiäisen mittaista kulutuspaastoa.
Siis jokaisen kaupan, kioskin ja viihdyttämön ovet säppiin. Kirjasto voisi pitää ovensa auki, siellähän on aina hiljaista.

Kirkkoon pitää pääsiäisenä päästä ympäri vuorokauden. Siellä voisi esittää kuvaelmia pääsiäisajan raamatullisista tapahtumista, minkä lisäksi tarjolla olisi kuoromusiikkia.

Samantien voisi televisiosta keskeyttää kaiken joutavan hötön lähettämisen. Tilalle katkeamattomana lähetyksenä vuoronperään Bachin Matteus- ja Johannes-passiot.
Jopa olisi erilaista, mieleenpainuvaa ja juhlavaa.

Kommentteja aiheesta “Kolumni: Vanha pääsiäisresepti käyttöön

  • 29.3.2018 at 19:56
    Permalink

    Kiitos Kaisa ❤ Hyvä kolumni.

Comments are closed.

Viikon kysymys

Kiinnostavatko seurakuntavaalit?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...