Alina Voronkova tavoittelee kirkkainta missikruunua – Pertunmaalta hyviä ja huonoja muistoja

Pertunmaan Mansikkamäestä kotoisin oleva Alina Voronkova, 23, vastaa puhelimeen nykyisestä kotikaupungistaan Lahdesta. Tiukasta seulasta Miss Suomi -semifinalistien joukkoon selviytyneellä Voronkovalla on pitänyt viime aikoina kiirettä.
– Kisat vievät tällä hetkellä kaiken vapaa-ajan. Olen töissä paikallisessa DNA-liikkeessä olen huomannut, että asiakkaat ovat alkaneet tunnistaa minut. Se on ollut uutta ja mukavaa.

Kerro hieman taustastasi
– Synnyin Lahdessa, mutta muutin alle vuoden ikäisenä Pertunmaan Nipuliin Mansikkamäelle. Tunnen olevani siis erityisesti pertunmaalainen. Isäni on alun perin venäläinen ja äitini inkeriläinen. He muuttivat aikoinaan Pertunmaalle ja pitävät Kuortissa pesulaa.

Millaisia muistoja sinulla on Pertunmaalta?
– Paikkakunnalta minulta on erittäin hyvät muistot ja siksi tykkään palata sinne aina uudestaan. Pertunmaan luonto ja rauha tarjoavat hyvää vastapainoa kaupunkielämään. Siellä on myös aina kiva käydä, kun voi jutella tuttujen ihmisten kanssa.
Vanhempi isosiskoni kävi alakoulun Nipulin koulussa, mutta itse kävin kouluni kirkonkylän Yhtenäiskoulussa. Niistä ajoista minulta löytyy myös ikävämpiä muistoja. Minua kiusattiin paljon venäläisen taustani takia. Olen kaksikielinen ja puhuin venäjää hyvin vähän julkisilla paikoilla. Kun soitin äidille, niin minua hävetti. Jos olimme vaikkapa koulun bussimatkalla, niin puhuin puhelimeen käsi suun edessä hyvin hiljaa.
Toisaalta sen ymmärtää, koska paikkakunta on pieni, eikä siellä ole paljon muita kansainvälisiä tyyppejä. Siten erotuin muista eivätkä muut saman ikäiset varmastikaan oikein ymmärtäneet asiaa. Nuorena tuntui välillä siltä, ettei saanut hyväksyntää oikein keneltäkään. Jos asiasta kertoi opettajille, niin vastauksena saattoi olla, etteivät he voi mitään sille, että olen venäläinen. Silloin itseluottamus oli huono. Toisaalta olin avoin ihminen ja harrastin esimerkiksi teatteria. Halusin samalla näyttää kiusaajilleni. Nykyisin olen ymmärtänyt, että kaksikielisyys on lahja! Käytän sitä työelämässä ja arjessa ja olen myös ylpeä siitä.

Miten päädyit hakemaan Miss Suomi –kilpailuun?
– Olen pienestä tytöstä asti haaveillut Miss Suomi -kruunusta. Muutin omilleni Lahteen 15-vuotiaana ja lähdin rakentamaan uraa kauneuskilpailuissa. Sitä ennen olin vielä siinä uskossa, että kaikki asiat kannetaan misseille eteen kultalusikalla. Sittemmin tajusin kuinka paljon kovaa työtä asia vaatii. Pitää olla paljon esillä ja ikään kuin myydä itseään, vaikka se saattaa särähtääkin hieman korvaan.
Vuonna 2015 osallistuin Mikkelin Neito -kilpailuihin ja siellä päähäni napsahti ensimmäinen kruunu. Sen jälkeen olin Raumalla Pitsimissikilpailuissa ja siellä minut valkattiin toiseksi perintöprinsessaksi ja kilpailijoitten suosikkitytöksi. Viime vuonna kilpailin Helsingissä Miss MP-kisoissa, jonka voitin.
Ne ovat antaneet itseluottamusta ja päätin hakea myös Miss Suomi -kisaan, koska oma elämäntilanteeni antaa siihen nyt hyvän mahdollisuuden.

Mitä missiltä vaaditaan ulkonäön lisäksi?
– Perusmissimitat 90-60-90 on tietenkin kaikkien mielessä. Sen lisäksi missiltä haetaan vahvaa persoonallisuutta. Miss Suomi -tittelihän on vain välietappi kansainvälisiin kilpailuihin, kuten Miss Universum -kilpailuihin. Siellä ei pelkällä ulkomuodolla pärjää.
Itseään pitää osata ilmaista verbaalisesti ja erilaisiin asioihin pitää olla mielipiteitä. Nykyään pitää olla monella tapaa näkyvä missi. Toki ulkonäönkin takia pitää tehdä paljon töitä. Tiukkaa linjaa vedetään urheilun ja ruuan suhteen, mutta siitä on tullut itselle jo elämäntapa. Toisaalta jos hehkuu sisältä, niin hehkuu myös ulospäin.

Olit viikon missikoulutuksessa 20 muun semifinalistin kanssa Villa Grandessa Vantaalla. Millainen kokemus se oli?
– Se on pakollinen osa kilpailua ja se pidettiin heti semifinalistien julkistamisen jälkeen. Se oli alustava fiilistely siitä, mitä työ tulevaisuudessa saattaa olla kansainvälisissä kilpailuissa.
Siellä treenattiin korkkarikävelyä, puheen tuottamista ja itsevarmuutta. Mukana oli myös sosiaalisen median koulutusta ja personal trainereita, eli koulutus oli erittäin monipuolinen. Tarkoitus oli myös testata meitä semifinalisteja siitä, että tiesimmekö minne me lähdimme. Missikisoja järjestävä Sunneva Kantola sanoikin heti alussa, ettei tänne lähdetä vain testaamaan siipien kantavuutta. Siellä oli tosi kyseessä.

Miss Suomi -semifinalistit Villa Grandessa.

Kerrot tekemisistäsi avoimesti sosiaalisessa mediassa. Kuinka tärkeä markkinointikanava some on nykyisin kauneuskilpailualalla?
Se on erittäin tärkeä ja tykkään siitä. Käytän tällä hetkellä aika paljon Instagramia. Missikoulutuksessa meille toki muistutettiin myös Facebookin tärkeydestä, sillä monet iäkkäämmät ihmiset ovat siellä.

Miten vanhempasi päätyivät muinoin Pertunmaalle?
Se on hyvä kysymys ja olen sitä itsekin heiltä kysynyt. He halusivat tarjota lapsilleen paremmat elämänmahdollisudet elää, kuin mitä Venäjä siihen aikaan tarjosi.
Vanhempani saivat Mauno Koivistolta luvan saapua Suomeen ja Martti Ahtisaaren nimmaroima todistus on meillä seinällä roikkumassa. Ahtisaari myönsi vanhemmilleni Suomen kansalaisuuden ja on allekirjoittanut sen.
Työpaikan saanti oli heille aluksi vaikeaa. Isä oli töissä tehtaalla ja äitini työskenteli vielä viimeisillä raskausviikoilla siivoojana. He ovat aina pyrkineet parempaan päin ja perustivat lopulta oman yrityksen. Se on ollut heidän elämäntyö. Olen ottanut heiltä paljon mallia siitä, ettei ikinä kannata luovuttaa.

Käytkö itse paljon Venäjällä?
En kovinkaan usein. Toki minulla on sukulaisia Venäjällä. Isäni puolelta mummi, isän sisko ja serkku asuvat Pietarissa. Heidän luonaan on mukava käydä viikonloppureissuilla.
Opiskelen Venäjän kulttuuria ja minulla oli muutama vuosi sitten kolmen kuukauden vaihtojakso Moskovan alueellaTverissä. Se oli viimeisin käynti Venäjän puolella. On pakko sanoa, etten tuntenut oloani siellä kovinkaan kodikkaaksi. Se oli tietenkin kielen kautta todella helppoa, mutta erilainen kulttuuri oli hieman vierasta. Ymmärsin, ettei Venäjä ole elämäni maa. On ihanaa olla Suomessa.

Juttu on julkaistu Pitäjänuutisten Kesäelo-lehdessä. Lue Kesäelon näköislehti tästä linkistä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Seuraatko jalkapallon MM-kisoja?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...