Peik Lehtonen ajaa joka vuosi Helsingistä Mäntyharjuun polkupyörällä – isoisänsä kunniaksi

Kuvitelkaapa itsenne 1950-luvulle! Millaisia mahtoivat olla tiet silloin pyöräilijän näkökulmasta? Millainen oli reitti Helsingistä Mäntyharjuun?
– Reitinvalintani ei ollut onnistunut. Poljin Porvoon ja Kuusankosken kautta, loppumatkasta taisin tulla Vuohijärven ja Orilammen ohi, kertoo Antti Lehtonen, 77, matkastaan vuonna 1954.

Lehtonen oli tuolloin 13-vuotias koululainen. Keväällä tuli ehdot ruotsin kielestä. Ensimmäinen ehtojen suorittaminen ei onnistunut.
– Kesäkuun lopulla illalla kello 20 Kallion yhteiskoulun ovessa oli määrä olla nimilista ehtojen suorittamisen läpäisseistä. Nimeäni ei näkynyt, Lehtonen muistelee.
Siltä polkemalta Lehtonen lähti matkaan kohti Naakkaniemeä Mäntyharjun Kallalahdessa.

Lauantaina saman matkan pyöräili Antti Lehtosen pojanpoika Peik Lehtonen, 27, jo 13. kerran. Pyöräily Antti Lehtosen hengessä Helsingistä Mäntyharjuun on ollut Kalliolan ja Naakkaniemen maisemissa kesiään viettävän suvun perinne vuodesta 2006.
– Isäni Timo Lehtonen ja setäni Jorma Lehtonen polkivat saman matkan 1980-luvulla noin 25-vuotiaina. He olivat tainneet kuulla asiasta kotona tarpeeksi usein halutakseen todistaa pystyvänsä samaan, Peik Lehtonen hymähtää.

Peik Lehtonen on ikäisekseen hyvin selvillä sukuhistoriasta. Hänen mukaansa Otto Cantellin vaimo muutti sukutiluksille lapsineen ostettuaan Kalliolan tilan 1887. Cantell, Kantele ja Kuusi olivat nimiä, joita alueella vilisi vuosisata sitten.

Vaikka teiden nykykunnosta tuleekin runsaasti parranpärinää, ovat ne selvästi paremmassa kunnossa kuin 1950-luvulla Antti Lehtosen ensimmäisellä pyöräretkellä.

Lauantaina Helsingistä Mäntyharjuun polkivat Peik Lehtosen lisäksi Tuomas Paarlahti, Jaakko Sorsimo, Uula Aurén, Teemu Putkinen ja Antti Helenne. Paarlahti ja Sorsimo ovat Lehtoselle sukua yli viiden sukupolven takaa.
– Oikeastaan vuosi vuodelta matkassa on ollut sukulaisia enemmän ja enemmän, mutta tänä vuonna erilaisten sattumusten takia meitä oli vain kuusi. Kavereita saa pyytää mukaan. Vuosi sitten polkijoita oli 18. Olemme aina menneet hitaimmat tahdin mukaan Mäntsälän Shellin ja Heinolan ABC:n kautta pysähtyen, Peik Lehtonen kertoo.
– Kun vuonna 2015 oli kymmenvuotispyöräily, vedin sen kaverini Mikko Alpolan kanssa jopoilla puvut päällä. Löysimme silloin kierrätyskeskuksesta edulliset puvut, jotka olivatkin loistava valinta. Myötätuulen takia ne toimivat purjeen lailla. Tämän vuoden vastatuulikelissä ne olisivat olleet kirous.

Matkaan on päästy parhaimmillaan aamukuudelta, viimeistään puolitoista tuntia myöhemmin. Naakkaniemen savusauna on hellinyt pyöräilijöitä viimeistään kello 23.
Isoisä Antti Lehtonen ajoi tänä vuonna huoltoautoa. Hänelle Naakkaniemi on sydämen asia.
– Vietin Naakkaniemessä kaikki kesäni noin 18-vuotiaaksi asti. Nyt olen kunnostellut siellä paikkoja ja suunnitellut remonttia. Tämä taisi olla noin kymmenes reissuni Mäntyharjuun tänä kesänä, Antti Lehtonen kertoo.
Ajoajankohdaksi on valikoitunut heinäkuun viimeinen viikonloppu, koska Peik Lehtonen ja useana vuonna mukana ollut kaverinsa Mikko Alpola olivat aikanaan kilpauimareita. Mukana on ollut jopa toistakymmentä kilpauimaria.
Kesäkuu meni harjoitellessa heinäkuun alun SM-uinteihin.

Peik Lehtonen myöntää, ettei Naakkaniemi ole hänelle yhtä läheinen kuin isoisälle.
– Perheellämme on mökki lähempänäkin, Suvisaaristossa (Espoossa). Mökki Mäntyharjulla tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden porautua sukuni historiaan. Naakkaniemeä on jakamassa muutama kymmenen sukulaista. Sieltä löytyy mielenkiintoisia kirjoja ja kirjeitä.
Ja mitenkö kävi Antti Lehtosen ruotsin ehdoille? Hän läpäisi ehdot toisella kerralla kesän päätteeksi ja pääsi seuraavalle luokalle.
– En usko, että suvussa sen jälkeen on kukaan saanut ehtoja, Peik Lehtonen virnistää.

Viikon kysymys

Kiinnostavatko seurakuntavaalit?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...