Ilokuvafestivaali vakiinnutti asemansa

Ilokuvafestivaalin ohjelmisto saavutti tänä vuonna noin 1 500 katsojaa.
Ohjaaja Roosa Toivonen on tyytyväinen lukemaan, joka saavutettiin kahden sijasta nyt yhden salin näytöksillä. Iltanäytökset olivat suosituimpia, samoin Jonna Järnefeltin ja Jukka Leppilammen sekä Mari Rantasilan konsertit.
Toivosen mukaan festivaali tuntuu vakiintuneen kolmessa vuodessa ja löytäneen tänäkin vuonna uusia yleisöjä.
– Olemme huipputyytyväisiä festariin ja kiitollisia katsojille, jotka kannattavat ja kannattelevat festivaalia ja syleilevät sen peruskonseptia, hyvää mieltä.

Pääkaupunkiseudulta ensikertalaisina tulleet Tuula Saarinen ja Aira Väisänen aikoivat viettää koko perjantai-iltapäivän Kinossa.

Lämminhenkisen festivaalin ohjelmaan kuului jo ensimmäisenä iltana epämuodollisia kunnianosoituksia kahdelle pitkän uran tehneelle ohjaajalle, Juha Rosmalle ja Lasse Naukkariselle.
Useilla Venloilla ja elokuvataiteen valtionpalkinnoilla palkitulta Rosmalta nähtiin ensi-iltaesityksenä lyhytelokuva Rotat, ja Naukkariselta dokumentti No comments.
Naukkarista voitaneen pitää eräänlaisena Ilokuvafestivaalin kummisetänä. Hän on ollut mukana jokaisella festivaalilla ja hänen perustamansa tuotantoyhtiön nimi on Ilokuva, missä Roosa Toivonen työskenteli opiskeluvuosinaan.
Naukkarisen ohjaama No comments sai parhaan dokumentin Jussi-palkinnon 1985.
– Ajatuksenani oli tehdä ajankuva elokuvataiteen keinoin, asettua todellisuuden eteen ilman ennakkoasenteita, kertoo tekijä.
Naukkarinen kertoo halunneensa pureutua läsnäolevaan aikaan ja tallensi sen vuoksi sattumanvaraisia kohtaamisia reilun vuoden ajan.
Hän epäilee, etteivät rahoittajat moista enää hyväksyisi, sillä dokumenteiltakin halutaan nykyisin tarkkoja käsikirjoituksia.
Ilokuvafestivaalin ohjelmistosta hän poimi katsotavikseen muun muassa Antti Haasen dokumentteja. Risto Jarva-seuran juhlanäytöksen, koosteen vanhoista lyhytelokuvista, hän aikoi katsoa jo kolmannen kerran.
Samoin listalla oli hänen oman oppilaansa Anna Korhosen ensi-ilta Kuutyttö. Uusista elokuvantekijöistä Naukkarinen kertoi mieltyneensä muun muassa Zaida Bergrothin ja Virpi Suutarin töihin.
– Ei raha eikä teoreettinen tuntemus riitä, pitää olla ”touch”, eli tatsi, sanoi yli 30 dokumentti- ja fiktioelokuvaa ohjannut ja alaa opettanut konkari.

Viikon kysymys

Uskotko Mäntyharjun terassitalohankkeeseen?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...