Huonona marjakesänä sinnikkyys ja kokemus palkitaan – kymmenet poimijat palaavat haluttuun ja pidettyyn työhön Mäntyharjun metsiin vuosi toisensa jälkeen

Maanviljelijä Yodchu kulkee poimurin ja kymmeniä litroja vetävän saavin kanssa Mäntyharjun metsissä jo kuudetta kesää peräkkäin. Kokenut silmä näkee marjat jo kaukaa ja poimuri kauhoo matalia pensaita tasaisella tahdilla. Perkaus saa odottaa taukoon asti, vaikkei saavissa paljon varpuja näykään. 

Mäntyharjulaisen marjan tukkukauppiaan Marja-Sarikan poimijat ovat tällä kerralla Hartolan suunnassa tutuilla apajilla, jotka on koettu hyväksi jo aiempina vuosina.

 

-Kuuma sää on vaikuttanut hillinneen poimimisintoa, eikä metsissä ole tänä kesänä näkynyt meidän poimijoidemme lisäksi juurikaan muita, kertoo Thammanoon Boonwong, joka toimii Marja-Sarikan poimijoiden koordinaattorina ja tulkkina jo viidettä vuotta.

Thaimaalaiset poimjat ovatkin saaneet työskennellä metsissä pitkälti keskenään. Aiempina vuosina metsissä on näkynyt paljon ukrainalaisia, venäläisiä, puolalaisia ja tietenkin myös suomalaisia marjastajia, mutta kuuman kesän aiheuttaman huonon sadon uhan vuoksi ulkomaalaisia ei ole yhtä paljon kuin ennen. 

 

Marjastajien koordinaattorina toimiva Thammanoon Boonwong esittelee harvinaisen hyvää kuuman kesän mustikkapensasta. 

Tämän kesän 40 poimijasta ensikertalaisia on vain seitsemän. Suurimmissa marjastajayrityksissä voi olla satoja työntekijöitä, jolloin heistä huolehtiminenkin on haastellisempaa.

Boonwong kertoo olevansa huolestunut marjastamiseen liitetyistä huonoista työoloista ja ihmiskaupasta.

– Olen itsekin toiminut aiemmin poimijana ja jotkut yritykset kyllä kohtelevat työntekijöitä paremmin kuin toiset, mies toteaa vakavana. 

 

Suurin osa poimijoista on ollut mukana aikaisemminkin, monet jopa Marja-Sarikan aloitusvuodesta 2013 lähtien. Työstä saatu palkka on thaimaalaisille varsin hyvä ja monet poimijat ovat tuttuja toisilleen, sillä usein myös sukulaiset ja lapset kiinnostuvat eksoottisesta kesätyöstä. Marja-Sarika kustantaa poimijoiden majoitukset, ruoat, bensat ja muut juoksevat kulut, jotka vähennetään poimijoiden palkasta. 

-Kesän aikana tulee tienata 3000 euroa, joka on TE-keskuksen määrittämä minimisumma. Vähimmäismäärä marjaa on noin 50-80 kiloa päivässä, jolla pääsee suunnilleen tavoiteansioihin, kertoo yrityksen perustaja ja ravintoloitsija Riina Jussila. 

-Tulot riippuvat kuitenkin paljon poimijasta ja marjasadosta, jotkut poimivat todella reilusti enemmänkin. Jos marjaa on vähemmän, sitä on vaikeampi löytää, mutta markkinahintakin on vastaavasti korkeampi. 

 

Yhdellä henkilöautolla liikkuvat neljän tai viiden hengen poimijaporukat palaavat työpäivän päätteeksi aina koululle majoitukseen. Iltaisin käydään muiden poimijoiden kanssa läpi uusia alueita ja vertaillaan kokemuksia. Kokeneimmat marjastajat tietävät luottokohteet, jotka testata ennen siirtymistä uuteen paikkaan.

Poimijoiden marjastuskausi jatkuu heinäkuun alusta syyskuun loppuun. Nyt työn alla ovat mustikat ja puolukkakausi koittaa kunnolla parin viikon kuluttua. Jussila kertoo, että marjoja lähdetään etsimään tarvittaessa kaukaakin, aina Lappeenrannan ja Juvankin suunnilta. 

-Joistain paikoista pystyy jo näkemään, että on tulossa selkeästi viime vuotta huonompi sato. Viime vuonna oli todella kylmä ja nyt on todella kuuma, molemmat ovat vähän huonoja sadon kannalta. Marjaa kuitenkin löytyy aina, tosin kuumalla säällä kuivat ja sitkeät marjat menevät läpi poimurista. 

 

Perattu saalis pidetään visusti suojassa auringolta ja sateelta. Aiempina vuosina mustikkaa on ollut tätäkin enemmän.

Mikäli marjaa ei löydy, niin lähdetään uuteen paikkaan, jopa 200 kilometrin päähän majoituksesta. Marja-Sarikan marjastajat majoittuvat Nurmaassa sijaitsevalla Leppäniemen koululla. Kesäksi vuokratusta idyllisestä pihapiiristä lähdetään apajille aamuviideltä ja paluu on vasta illalla kuuden aikoihin. Työolot ovat kuitenkin inhimillisemmät, kuin kellonajoista voisi äkkiä päätellä.

-Suomalaiset luulevat joskus, että metsässä tehdään töitä koko aika, naurahtaa Jussila.

-Ei suinkaan, tottakai heillä on päivän aikana ruokailuja ja muita taukoja. Välillä voi ottaa torkutkin tai käydä uimassa, sillä poimiminen on kuitenkin rankkaa puuhaa, etenkin kuumalla säällä. 

Poimijoita on ohjeistettu, ettei metsässä pidä yöpyä eikä tehdä ruokaa avotulella, sillä kaikki tietävät viimeaikaisista metsäpaloista.

 

Kuumalla säällä rankassa työssä tulee ensisjaisesti suojautua kunnolla auringonpaahteelta, sillä hiki tulee joka tapauksessa.

Useimmat poimijoista ovat Thaimaan maaseudulta kotoisin. Boonwong kertookin, ettei työ sovi kaupunkilaisille.
– Maaseudulla ollaan totuttu raskaaseen työhön ja kuumaan säähän. Tänne on tultu tekemään töitä ja rahaa, eikä laiskottelemaan. Marjastaminen on kuitenkin haluttua työtä.

Yodchu on ennen kuuden vuoden Marja-Sarikalla työskentelyään ollut poimimassa marjoja Ruotsissakin. Suomessa tehdystä kolmen kuukauden työstä saadut tulot menevät perheelle ja lasten koulutukseen.

– Pysymme tällä alueella noin viikon, ennen kuin siirrymme seuraavaan, hän kertoo tulkki Boonwongin välityksellä. 

Kokenut marjastaja ei ole huolissaan kesän marjasadosta kuumasta säästä huolimatta.

– Hyvät paikat pitää tietää ja osata löytää uusia. Kyllä täältä marjaa löytyy, kun osaa etsiä, mies hymyilee ja jatkaa pensaiden kauhomista. 

 

Thammanoon Boonwong muistuttaa myös, että kaikki marjavuodet ovat erilaisia, eikä kesän sadosta kannata huolestua etukäteen.

– Ei säähän voi vaikuttaa missään päin maailmaa, hän nauraa.

– Monet samat poimijat tulevat kuitenkin töihin joka vuosi, sillä tulevaisuutta ei voi tietää ja työstä pidetään. Seuraava vuosi voi olla aina edellistä parempi.

 

 

2 kommenttia aiheesta “Huonona marjakesänä sinnikkyys ja kokemus palkitaan – kymmenet poimijat palaavat haluttuun ja pidettyyn työhön Mäntyharjun metsiin vuosi toisensa jälkeen

  • 13.8.2018 at 14:15
    Permalink

    Suomi on siten erikoinen maa, että tänne tarvitaan toiselta puolelta maapalloa ahkeran kansakunnan apua, kun ei itse jakseta ja viitsitä kerätä omia marjoja omista metsistä.

    Täällä satojen tuhansien työttömien maassa.

    Mahtaako olla sosiaalietuudet ja laiskuus syypää?

  • 13.8.2018 at 21:39
    Permalink

    Kunhan eivät tule toisten pihalle poimimaan🤗

Comments are closed.

Viikon kysymys

Olitko tyytyväinen Mäntyharjun joulunavauksen uuteen paikkaan?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...