Feissarit saapuivat Mäntyharjun keskustaan – yksi heistä on Nepalin maanjäristyksestä selvinnyt Aabhash

Aabhash Gautam tuntee olevansa varsinainen onnenpekka. Hän on kotoisin Nepalin pääkaupungista Kathmandusta. Gautamin ollessa pikkupoika Nepalissa jylläsi polio. Hän muistaa hyvin sukulaismiehen, jonka jalat ja kädet halvaantuivat viruksen päästyä elimistöön.
– 1990-luvun puolivälissä Unfcef jakoi Kathmandussa poliorokotuksia ja minä olin yksi lapsista, jotka saivat sen.
Toisen kerran hyväntekeväisyysjärjestö tuli Gautamin apuun vuonna 2015, kun Kathmandun romahduttanut maanjäristys kaatoi hänen kotitalonsa.
– Koko asuinalueemme nukkui sen lahjoittamissa teltoissa. Tiedän siis tarkasti mitä hyväntekeväisyystyöllä voi saada aikaan, nykyisin Helsingissä liiketaloutta opiskeleva Gautam kertoo.

Maanantaina Gautam ja kolme muuta Unicefin feissaria saapui Mäntyharjuun uusien lahjoittajien toivossa. Feissarijoukko päivysti S- ja K-Markettien edustalla. Tulostakin syntyi.
– Olemme saaneet mukaan jo useita lahoittajia. Ihmiset ovat mukavia täällä. Harva täällä on varmaankaan tottunut feissareihin, mutta se ei ole ollenkaan huono asia. Osa ihmisistä pitää, kun heidän kanssaan juttelee, Bangladeshissä syntynyt ja Saudi Arabiassa elämänsä asunut Momena Raiyan hymyilee.
Raiyan opiskelee Kuopiossa hammaslääkäriksi. Herätys hyväntekeväisyysasioihin syntyi hänen vieraillessaan opintojensa myötä Kathmandussa vuoden 2015 maanjäristyksen jälkimainingeissa.
– Silloin ymmärsin, että minun oli tehtävä jotain asioiden eteen. Näin ihmisten kirjaimellisesti kuolevan silmieni eteen. Monesti ihmiset sanovat, että hyväntekeväisyysjärjestöjen rahat menevät hallintoon, mutta minä olen omin silmin nähnyt kuinka ihmisiä autetaan paikan päällä.

– Ja kannattaa muistaa, että toisen maailmansodan jälkeen Suomi oli yksi ensimmäisistä maista, jonka lapsille Unicef antoi apua, lisää Helsingissä opiskeleva malesialainen Atreyi Bhattacharjee.

Mäntyharjulainen Hemmo Kärkkäinen ja Aabhash Gautam keskustelivat Unicefin hyväntekeväisyystyöstä maanantaina Mäntyharjun keskustassa.

Feissarijoukon mukaan ihmisten pysäyttely kadulla eri kaupungeissa ei ole aina pelkää iloista rupatttelua. Toiset kieltäytyvät juttuhetkestä kohteliaasti, mutta toiset ovat tylympiä..
– Joskus ihmiset kommentoivat ihonväriä tai sanovat, että meidän pitäisi mennä takaisin sinne mistä olemme tulleetkin, koska emme ole suomalaisia. Osa sanoo, ettei tänne tarvita muslimeita, Bhattacharjee luettelee.

Jyväskylässä informaatioteknologiaa opiskeleva Levi Habila kuitenkin muistuttaa, että ihmisten ensimmäinen reaktio saattaa muuttua toiseksi ajan saatossa.
– Joskus juttelemme ihmisten kanssa ensimmäistä kertaa ja he saattavat sanoa asioita todella tylysti. Mutta seuraavan kerran heidän jutellessaan feissarin kanssa asiat saattavat olla muuttuneet. He ovat jo kuulleet perusasiat työstä ja saattavatkin kiinnostua lahjoittamisesta, Habila sanoo.

Eroaako Mäntyharjussa tehty feissarin työ nelikon mielestä jollain tavalla isompien kaupunkien kaduilla tehtävästä? Kyllä eroaa, vastaa Atreyi Bhattacharjee.
– Pienemmillä paikkakunnilla ihmisten kohtaamisessa ei ole aina edes kyse lahjoituksista, joskin ne ovat tärkeä osa toimintaa. Isoissa kaupungeissa ihmisillä on kiire, mutta täällä osa ihmisistä tuntee, että meidän kanssa juttelu tuo paljon lisää heidän elämäänsä. Heille voi merkitä paljon, kun heiltä kysyy, että mitä heidän päiväänsä kuuluu. Se on todella antoisaa, Bhattacharjee toteaa.

5 kommenttia aiheesta “Feissarit saapuivat Mäntyharjun keskustaan – yksi heistä on Nepalin maanjäristyksestä selvinnyt Aabhash

  • 21.8.2018 at 14:30
    Permalink

    Hyväntekeväisyysjärjestöjen johtajilla on kovat palkat. Kaduilla kerjäämälläkö ne katetaan?

    • 21.8.2018 at 15:11
      Permalink

      Niinpä. Maaseudulla on runsaasti iäkkäitä, helposti (tunteisiin vetoamalla) höynäytettäviä. Siinä on nähty ”markkinarako”, jota hyödyntävät tällä tavalla. Ei euroakaan, mihinkään keräykseen.

    • 22.8.2018 at 13:50
      Permalink

      Upeaa faktaa! Kerrotko vielä kuinka paljon UNICEFin johtajan palkka on?

  • 21.8.2018 at 17:10
    Permalink

    Maailma kylässä!! Hienoa, että Unicef järjestää tällaisia kohtaamisia:)

  • 22.8.2018 at 16:20
    Permalink

    Näyttäisi heidän kotisivuilla olevan, että UNICEFin pääsihteerin palkka oli viime vuonna reilut 7000€/kk. Minusta tuo ei kyllä ole iso palkka vastuuseen ja tulokseen nähden. Jos vertaa yksityiseen sektoriin, niin tuo on tosiasassa todella pieni palkka. Veikkaan, että vuodessa 20 miljoonaa euroa voittoa tekevän yksityissektorilla toimivan yrityksen toimitusjohtaja tienaa tuon saman, mutta nolla palkan perään… Itsekin tienaan lähes saman (n. 6300€/kk), enkä ole mikään johtaja enkä edes esimies, vaan teen mainonnan asiantuntijatöitä.

Comments are closed.

Viikon kysymys

Pitäisikö Pertunmaalle rakentaa uusi liikuntahalli?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...