Lukijalta: Tunnetaanko Pertunmaata syvällisemmin? Historiateos on tähän hyvä lääke

Pertunmaa on syksyn kuluessa esiintynyt erilaisissa lööpeissä.

Pääkaupunkiseudulla asuvat ovat toki osanneet paikallistaa Pertunmaan Kuortin ABC:n ansiosta, ja jos itsellä ei ole mökkiä Pertunmaalla, niin ainakin tuttavan tuttavalla on. Pertunmaa mökkikuntana tulee hauskasti esille, Eija Vilppaan suulla, Helsingin Arena-teatterin täysille katsomoille menevässä komediassa.

Mutta, tunnetaanko Pertunmaata syvällisemmin? Hyvä lääke tähän on kesällä julkaistu ”Pertunmaan historia”.

Julkaisutilaisuuden jälkeen kirjan ympärillä on ollut kovin hiljaista. Kirjan kirjoittaja filosofian maisteri Erkki Kinnunen on tehnyt valtavan työn melko lyhyessä ajassa. Niin kuin Risto Salminen kirjoittaa esipuheessaan, kirjassa on noudatettu tieteellisen tutkimuksen vaatimuksia, ja tieto perustuu alkuperäisiin lähteisiin ja tutkimukseen.
Myös historiatoimikunta ansaitsee kiitoksen hyvästä työstä ja kunnan edustajia on kiittäminen avarakatseisuudesta ja ehkä joskus vaikeistakin päätöksistä historiakirjan aikaan saamiseksi. Tuskin monenkaan pikku kunnan historiaa on näin perusteellisesti selvitetty.

Ulkoasultaan puolitoistakiloinen kirja on tyylikäs. Huolella valitut valokuvat tukevat kirjoitettua tekstiä. Muutamat värikuvat on kerätty samoille sivuille. Erillään ne ”hyppäisivät pahasti silmille” mustavalkoisesta kokonaisuudesta. Paksun ja painavan kirja lukemisessa on omat hankaluutensa. Asiatekstin lukeminen on hidasta ja aikaa vievää. Sitä ei voi hotkia kuin romaania.
Yksi merkittävä etu pienen syntymäkotikunnan historian lukemisessa oli, että kylät, paikat, talojen ja ihmisten nimet saattoi asettaa jotakuinkin oikeille paikoilleen. Hyvin usein putkahti lähiympäristöstäkin esille asioita, joista en ollut tiennyt. Lukemista väritti se, että oma henkilökohtainen historia alkoi kulkea rinnalla. Mieleen tuli asioita, joita en aikaisemmin juuri ollut muistellut.

Ensimmäinen kerta, kun pääsin Sydänmaata kauemmaksi, oli varmasti retki Kuortin kunnalliskotiin ja pappilaan. Retki tehtiin Eino Valkosen pressulla katetun kuoma-auton lavalla, jossa oli puupenkit. Ikkuna-aukotkin siinä oli.
Rovasti Kalliala istui harmaana ja puhumattomana nojatuolissaan. Hänelle piti käydä niiaamassa. Ruustinna taisi häärätä sitäkin enemmän. Lapsen silmien korkeudelta jäi mieleen vain ruudullinen hame, mikä pyörähteli huoneesta toiseen.
Muistin vaarin huonokuntoisen potkukelkan, mikä oli jätetty upouuden kelkan tilalle kirkon seinustalle, kun hän oli polkemassa ilmaa urkuihin.

Ensimmäinen kouluhammaslääkärissä käyntikin muistui mieleen. Tuolista noustuani hammaslääkäri huomautti, ”miten sanotaan”. Niiasin ja kiitin hänen jo kääntyneelle selälleen. Mieltä jäi kaivertamaan, kun en saanut oranssin väristä porakoteloa niin kuin siskoni. Vuosia myöhemmin sain käsitellä porakoteloita ihan tarpeeksi ja hammaslääkäri Anja Soininen osoittautui huumorintajuiseksi ja alaisistaan hyvää huolta pitäväksi esimieheksi.
Samaan reissuun mahtuu toinenkin muistikuva. Sydänmaan koulun vihkiäisiin oli luvassa uusi mekko. Isä teki rauhallisesti kangasostosta hyvin varustetun Hartikaisen kaupan tiskin ääressä. Minulla oli kauhea pissahätä. Tein, mitä parhaaksi näin. Hieman jännitti, huomasiko kukaan suuren Nokian saappaan kärkeen ilmestynyttä pientä puroa. Sitä en muista, miltä tuntui istua hevoskyydissä kotimatkalla.

Nyt syksyn pimeillä kannattaa kaivaa esiin kesällä ostettu kirja ja ottaa selvää vaikkapa siitä, mihin syttyivät ensimmäiset sähkövalot Pertunmaalla. Samalla voi havaita, miten paljon kirjassa olevien asioiden yhteyteen punoutuu omia aitoja ja henkilökohtaisia kokemuksia.

Airi Pekkola

2 kommenttia aiheesta “Lukijalta: Tunnetaanko Pertunmaata syvällisemmin? Historiateos on tähän hyvä lääke

  • 8.11.2018 at 17:07
    Permalink

    Ei taida myydä yhtä hyvin kuin Hotakaisen KIMI. Historiikin tekokustannukset ovat niin huimaavat, että kirjaa pitäisi myydä hintaan 40 €/sivu.

    Reply
  • 9.11.2018 at 09:47
    Permalink

    Onko toi sitä katkeruutta jos kirjassa ei mainittu edellä mainitun sukua se olis varmaa hankala juttu kun on kerran nimetön.koskaa ei mee kaikkien mielen mukaa aina on valittajia mut suomi on vapaa maa aina on mahdollisuus narista.

    Reply

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Kiinnostavatko seurakuntavaalit?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...