Mikko Rimminen vieraana Mäntyharjulla – Mieluummin överit kuin vajarit, kertoi kirjailija työkalustaan

Kirjamaailman jokasyksyinen kohina kulminoituu ensi keskiviikkona Finlandia-palkintojen jakamiseen. Kotimaisen kaunokirjallisuuden vuotuinen 30 000 euron pääpalkinto luovutetaan yhdelle onnekkaalle.
Kirjailija Mikko Rimminen on seurannut tapahtumaa sivusta vapautunein mielin:
– Minun ei tarvitse enää osallistua siihen tuskaiseen hermostuneisuuteen, joka valtaa kirjaihmiset syksyisin.
Rimminen on oman palkintonsa jo saanut, romaanista Nenäpäivä vuonna 2010. Sitä seurannutta mediasirkusta hän pakeni vuodeksi Berliiniin.
– En saanut kirjoitetuksi siellä mitään. Katselin lätkää, nauratti kirjailija kuulijoitaan viime viikolla Mäntyharjun kirjastolla.
Yleisönään hänellä oli tällä kertaa vain Mäntyharjun yhtenäiskoulun yhdeksäsluokkalaiset.

Vapautuneeksi voi luonnehtia myös tapaa, jolla Mikko Rimminen kertoi romaaniensa syntyvän.
– Voi olla, että kirjoitan sata sivua ennenkuin näen, mistä tässä on kyse.
Ensimmäinen versio syntyy nopeasti, kohti ainoaa tietoista lausetta, joka on kirjan viimeinen. Sen jälkeen alkaa varsinainen työ.
Rimminen kertoi kirjoittavansa versioita jopa kymmenen, aina siihen saakka että malttamaton kustannustoimittaja koputtaa ovelle.
Hänelle suomen kieli on tärkein instrumentti, jota hän sanoi käyttävänsä mieluummin ”övereihin” asti, sen sijaan että tyytyisi ”vajareihin”.
Lukijat tuntevat Rimmisen muun muassa sivun mittaisista virkkeistä ja keksityistä uudissanoista.
Kirjailija, jolle tarinan kerronta on vierasta ja kieli ensisijaista, joutuu joskus jopa komentamaan hahmojaan.
– Kielen keinuntaan kun menee mukaan, voi olla vaikea saada henkilöitä edes liikkumaan. Niille pitää karjahtaa, että tehkää nyt herra paratkoon jotain!

Koululaisia kiinnosti muun muassa se, kuinka kirjailija saa ideoita ja inspiraatiota työhönsä.
Ainakaan omasta elämästään Rimminen ei osaa ammentaa.
– Minulla on vuosi vuodelta vähemmän sanottavaa. Luotan prosessiin, sattumaan ja oikkuun.
Mutta lukeminen auttaa, ja Rimmisellä lukeminen johtaa aina kirjoittamiseen.
Lukijana Rimminen kertoi olevansa myöhäisherännäinen, sillä hän löysi kirjat vasta teini-iässä science fictionin kautta.
Lukioikäisenä hänen yönsä kuluivat kirjojen parissa, opiskelun kustannuksella. Venäläisiä klassikoitakin tuli luettua.
– En tajunnut niistä mitään, mutta pikkuälykkönä pääsin leuhkimaan lukeneeni niitä.

Ensimmäiset tarinansa Rimminen kertoi kirjoittaneensa 16-vuotiaana. Kannustavaa palautetta hän sai äidinkielen opettajaltaan.
– Kouluaineeni olivat hätäpäissä tehtyä tajunnanvirtaa. Myöhemminkin olen tykännyt mennä asian vierestä.
Oppilaat saivat kaipaamansa vastaukset myös siihen, millaisella autolla kirjailija ajaa (Minillä), ja paljonko hän tienaa.
– Perustulon saan apurahoista. Tienaaminen riippuu myynnistä, eikä myyntihittejä voi ennustaa, sanoi Rimminen.
Harrastuksinaan hän mainitsi ”puisevat” sienestyksen ja lätkän, ja paljasti myös omistavansa taksinkuljettajan pätevyyden.
Samoin kävi ilmi se, että kirjailija on sanojensa mukaan ”hortoillut” Mäntyharjussa lapsesta asti, sillä suvun kesäpaikka sijaitsee Voikoskella.

Mikko Rimminen (s.1975)
Aloitti uransa runoilijana.
Vuonna 2004 julkaisi Pussikaljaromaanin, josta tuli arvostelu- ja myyntimenestys.
Pussikaljaromaanin pohjalta tehtiin Pussikaljaelokuva vuonna 2011.
Toinen romaani Pölkky (2007) oli arvostelumenestys, Nenäpäivä (2010) voitti Finlandia-palkinnon.
Vuonna 2013 valmistui romaani Hippa, vuonna 2017 romaani Maailman luonnollisin asia, ja vuonna 2018 kirjallinen dokumentaatio ”super hyvä olo”.
Lähde: www.teos.fi

Viikon kysymys

Mitä mieltä olet Padel-kentän rakentamisesta Mäntyharjuun?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...