Tekstiilit kertovat tarinoita – Salla Wahlman kulki vanhojen käyttötekstiilien jäljillä Elias Lönnrotin tapaan

Tasavallan presidentin puolison, rouva Jenni Haukion puku itsenäisyyspäivän juhliin oli valmistettu sataprosenttisesta koivusta.
Puvun kangas oli 2000-luvun huipputeknologiaa, se puhutti ja oli kannanotto nykyaikaan. Mutta osattiin sitä ennenkin.
1940-50 -luvuilla kallista puuvillaa korvasi vieläkin vanhempi keksintö, puupohjainen muuntokuitu silla. Kiiltävästä ja liukkaasta sillasta tehtiin muun muassa pöytäliinoja ja muita juhlavampia tekstiilejä.
Yksi sillaliinoista on nähtävillä Mäntyharjun kirjaston näyttelyssä, yhdessä muiden vanhojen tekstiilien kanssa, jotka Salla Wahlman on kerännyt Mäntyharjun ja Pertunmaan seuduilta.
Näyttelyyn huipentuu Wahlmanin puolivuotinen keruu- ja tutkimustyö kotien vanhojen tekstiilien parissa.

Kansalaisopiston tekstiilityön opettaja Salla Wahlman on virkavapaallaan tallentanut kahden kunnan alueelta noin 300 tekstiilimallia.
Elokuussa alkaneessa etsinnässä häneen otti yhteyttä 36 henkilöä. Heistä joillakin oli näytettävään yksi, joillakin taas kymmeniä vanhoja tekstiilejä.
– Valtaosa taisi olla Mäntyharjulta, mutta enemmän tekstiileihin liittyviä tarinoita kuulin Pertunmaalla, kertoo Wahlman.
– Ennen käsityötaito oli niin tärkeää, että perinne jatkui kertomuksissa siitä, kuinka ja missä naiset olivat taitonsa saaneet.
Kunkin tekstiilin tiedot Wahlman kävi tallentamassa tietokoneelleen, sekä valokuvasi tai skannasi ne. Osa malleista tulostettiin värikopioiksi, joista voi nähdä esimerkiksi kirjotun mallin kuvion tai kankaan rakenteen langan tarkkuudella. Lisäksi tapaamisissa tehtiin lyhyt haastattelu perimätiedon keräämiseksi.

Kuvassa pöytäliina, johon värilangat hankki Emil Paasonen Toivolasta. Vaihtokaupassa vastineeksi hän antoi voita ja sianlihaa.

Monilla on kaapeissaan vanhoja, perittyjä tekstiilejä. Niille ei oikein löydy arjessa käyttöä, mutta poiskaan niitä ei haluaisi heittää.
Mitä niiden kanssa pitäisi tehdä?
– Tekstiilin pahin vihollinen on kosteus, eli ainakin ne pitäisi saada pihavarastoista pois kuiviin tiloihin, neuvoo Salla Wahlman.
Hän toivoo myös, että vanhoja tekstiilejä otettaisiin kodeissa käyttöön, jotta nuoremmat polvet ylipäänsä näkisivät niitä.
Wahlmanin mukaan vanhaa ei aina tarvitse käsitellä silkkihansikkain. Esimerkiksi paksua pellavaa voi huoletta pestä edelleen, mieluiten välittömästi tahran tultua.
Ja jos vanha tekstiili pääsee esille, voisi samalla kertoilla siihen mahdollisesti liittyviä muistoja.

Muistoja ja tarinoita arvostaa Wahlmankin kokoelmassaan enemmän kuin yksittäisen tekstiilin korkeaa ikää.
Hän on kuullut tarinoita muun muassa työskentelystä ruhtinasperheen palveluksessa, kestikievarista Toivolan Häkkälässä ja opiskelusta kutomakoulussa. Muistot ja tarinat nostaisivat tekstiilin arvostusta, mikä on myös yksi Wahlmanin työn tavoitteista.
– Ne ovat ansainneet samanlaisen arvostuksen kuin vanhat rakennuksetkin. Onhan niiden parissa tehty valtava työ, hän muistuttaa.
Hän toivoisi lisää ekologisuutta nykyaikaan luonnonkuituja käyttämällä. Kasvatetaanhan olkeakin lähiseuduilla edelleen.
– Esimerkiksi matkailutoiminnassa ei tarvitse poimia ideoita kauempaa. Pitäisi tuntea omaa kulttuuria ja tuoda sitä tietoisuuteen.

Kotien vanhat tekstiilit-näyttely on avoinna Mäntyharjun kirjastolla 28.12. saakka. Pertunmaan kunnantalolla näyttely on 4.1-25.1.2019.

Salla Wahlmanin mielestä on ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka kuviot ovat muuttuneet ja heijastaneet kunkin ajan arvoja. Keskellä valkea sillaliina.

 

Viikon kysymys

Pitäiskö torimaksuja periä lainkaan?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...