0

Mäntyharjun yksi legendaarisimmista rakennuksista oli pystyssä vain 13 vuotta – funkkistalo Harjulinna elää edelleen muistoissa

Mäntyharjun yksi legendaarisimmista rakennuksista lienee ollut Harjulinnan seurojentalo. Tuota vain 13 vuotta pystyssä ollutta funkkistaloa moni muistelee hartaudella ja yhä kuulee harmittelua sen vuoksi, että taajaman näkyvimmällä paikalla ollut talo vuonna 1966 purettiin. Ihmeitä olisi kuitenkin pitänyt tapahtua, että rakennus olisi tähän päivään saakka säilynyt.

Harjulinnan rakentamisen aikaan Mäntyharjun taajama oli aivan eri näköinen kuin tänä päivänä. Savon radan länsipuolella oli rautatieasema ja Asemanlammen rannassa saha. Asemanlampikin tunnettiin tuolloin Sahalampena tai -lahtena. Muuten maisemassa oli lähinnä peltoa ja metsää.

Pitäjän toiminnat olivat keskittyneet kirkonkylälle ja rautatien itäpuolelle. Mäntyharjulla oli tasan kaksi paikkaa, missä oli tarpeeksi tilaa iltamille ja muille seurojen vaatimille tilaisuuksille: nuorisoseurantalo ja työväentalo. Ensin mainittu oli kirkonkylällä ja toinen taas…, no, työväen talo. Tuohon aikaa raja niin sanotun työväestön ja niin sanotun porvariston välillä oli kohtalaisen jyrkkä, ”sirppiliiteriin” ei tilaisuuksia porvaripuolelta lähdetty ihan noin vaan pitämään.

Ajatus seurojentalosta oli saanut alkunsa jo 1939, mutta sotavuosina riitti tärkeämpääkin tekemistä, kuin talon rakentamista. Hanke siirtyi, kunnes 1950-luvun alussa se sai uutta tuulta purjeisiinsa. Mukaan lähti paikallisia seuroja ja yksityisiä, jotka muodostivat Talo-osuuskunta Harjulinnan. Tarkoitus oli saada paikka, missä järjestää paitsi huvitilaisuuksia, myös kokouksia ja jopa tilaa voimisteluharrastuksen ylläpitoon.

Ja tietysti tavoitteena oli saada talon vuokratuloina rahaa yhdistysten toimintaan. Tavoite, josta jäätiin lopulta hyvin kauas.

Harjulinna valmistui 1953 ja alku oli lupaavaa aikaa. Huvitilaisuuksia oli usein, talon elokuvateatterissa Harju-Kinossa pyörivät elokuvat ja yhdistykset käyttivät paikkaa mieluusti kokouksiinsa. Talossa toimi myös ravintola, parturiliike Harju sekä Harjulinnan kampaamo. Harjulinnasta tuli suosittu paikka pikkujouluille, myyjäisille, juhlille ja myös käräjiä istuttiin uusissa tiloissa.

Paikkakunnan nuoriso otti paikan myös omakseen. Aikaa vietettiin talolla, vaikkei siellä välttämättä mitään tapahtumaa ollutkaan. Ravintolan jukeboksi oli ahkerassa käytössä. Kun matkahuolto siirtyi kesällä 1958 Harjulinnaan, odoteltiin siellä lähteviä linja-autoja.

Mauno Karjalaisen kirjassa Maaseudun kehityksen ja hajotuksen vuosisata on kuva Harjulinnan osuustodistuksesta.

Talo-osuuskunnan yksi osakas oli Mäntyharjun Virkistys, joka siirrätti tanssilavansa talon kupeeseen 1955. Talvet tanssittiin sisällä ja kesät ulkona lavalla. Porvarillisen Virkistyksen ja työväentaustaisen Jäntevän välillä olikin mielenkiintoinen kilpailutilanne, kun molemmilla oli ”oma” talonsa elokuvateattereineen ja tanssilava talonsa vierustalla.

Tanssit ja elokuvat vetivät, mutta tummia pilviä alkoi kerääntyä taivaanrannalle. Mäntyharjulle alkoi nousta uusia tiloja, missä pitää isompia tilaisuuksia. Yhteiskoulu valmistui vuonna 1955 ja sen laajennus isomman juhlasalin kanssa 1962. Kyttälän koulu puolestaan aloitti toimintansa 1960.
Myös uusi tekniikka toi haasteensa. Kuvaavaa on, että tammikuussa 1959 Harjulinnan salin veti täyteen tilaisuus, missä esiteltiin Philips-televisioita. Televisiovastaanottimet alkoivat nopeasti yleistyä, mikä näkyi muun muassa elokuvanäytösten yleisömäärissä.

Vaikka Harjulinnassa oli ravintola, ei sisällä viinaksien kanssa läträilty. Anniskeluoikeuksia kun ei kunnassa ollut kellään eikä viinakauppaakaan ollut. Juotavaa kuitenkin riitti.
– Miehet lähtivät usein porukalla taksilla Mikkelistä viinaa hakemaan, kertoo Kerttu Raikkerus, joka Harjulinnan kukoistuksen aikaan asui kivenheiton päässä rautatieasemalla.
– Niitä viinoja ne kävivät sitten juomassa Penttilän ladon takana ja pullopiilot olivat siellä metsässä.
Väkeä tilaisuuksiin tuli pitkin pitäjää ja naapurikunnista jopa Mikkeliä myöten. Mikkeliläisnuoret kävivät näyttämässä maalaisjulleille esimerkiksi sitä, miten rock’n’rollia tanssitaan.
Raikkerus muistelee, että Harjulinnan ravintolan keittiössä keittäjänä toimi Sylvi Vesala. Tämän Martti-poika oli joskus narikkapoikana.
– Martti muisti ihmeellisesti, mikä oli kenenkin takki.
Martti Vesala tuli myöhemmin tunnetuksi Suomen kuuluisimpana jazz-rumpalina Edward Vesalana.

Sirkka Körnin muotinäytöksessä 12. huhtikuuta 1964 mallina on Raili Karttunen. Hannu Heilio juontaa ja Pertti Puhakka huolehti pianolla säestyksestä.

Korkeassa ja muutenkin tilavassa rakennuksessa lämmitettävää riitti talvisin. Kesäisin isot etelään päin olleet ikkunat antoivat valoa sisälle.
Laulu-Sepot oli yksi Harjulinnan vakiokäyttäjistä. Mieskuoro esiintyi talossa usein, niin sisällä kuin joinain vappuina talon portaillakin.
Olavi Virta ja Hollannin Elvis kävivät Harjulinnassa syksyllä 1957.

50-luvun lähestyessä loppuaan alkoi näyttää jo siltä, ettei seurantalo mikään rahasampo tule olemaan. Paikan hyväksi järjestettiin iltamia, joilla kerättiin varoja ylläpitoon. Tanssitapahtumat vähenivät, eikä muutenkaan liikaa ruuhkaa tilaisuuksista ollut. Juhlia toki vietettiin, Laulu-Sepot lauloivat vappuna ja äitejä juhlittiin vähän myöhemmin. Perusjuhlista ja häistä ei kuitenkaan kassavirtaa saatu tarpeeksi.
Uudella vuosikymmenellä tilanne meni entistä heikommaksi. Virkistys joutui purkamaan tanssilavansa suunnitellun Yhdyspankin talon tieltä ja kilpaileva työväentalo Jäntevän lavoineen tuntui vetävän nimekkäiden esiintyjien kautta kansaa.
Vuonna 1956 paikkakunnalle muuttanut Heikki Hyvönen muistaa vierailleensa muutamaankin kertaan Harjulinnassa – käräjillä.
– En onneksi kuitenkaan syytettynä, naurahtaa Hyvönen, joka toimi metsälautakunnan hommissa ja joskus niitä hommia jouduttiin tekemään tuomarin edessä.
– Olihan se komea talo isoine saleineen.

Ei riittänyt komeus, sillä taloustilanne kävi koko ajan huonommaksi. Elokuvien näyttö loppui keväällä 1964 ja tämän jälkeen talo-osuuskunta pohti jo vakavissaan paikan myyntiä. Vuoden 1965 alussa uutisoitiin talosta mahdollista housutehdasta, mutta tämä hanke ei toteutunut.
Keväällä 1965 molemmat parturiliikkeet muuttivat Aravataloon ja Harjulinna jäi tyhjilleen. Ravintolatoiminta oli jo loppunut. Samana keväänä osuuskunta kävi neuvotteluja Manttaalikuntasäätiön ja maataloustuottajien yhdistysten kanssa talon myynnistä, mutta tuloksetta. Rakennukseen kävi tutustumassa myös erinäisiä liikemiehiä, mutta nämäkään vierailut eivät johtaneet mihinkään konkreettiseen.
Marraskuussa 1965 maamiesseura luopui osakkuudestaan, koska ”taloudellinen pohja on käynyt kestämättömäksi”.
Joitain satunnaisia tilaisuuksia Harjulinnassa yhä järjestettiin, mutta hiipuvassa määrin.
Talo-osuuskunnan syyskokouksessa marraskuussa olivat osanottajien naamat mutrulla. Talouskirjat kertoivat lahjomattomasti, että pääomavelat ja niiden korot olivat nousseet 152 750 markkaan, mikä nykyrahassa on noin 271 000 euroa. Kokousväki arveli konkurssin olevan edessä keväällä.

Samaisena marraskuuna talvi tuli rytinällä ja kovat pakkaset kiusasivat. Kylmää oli marras-tammikuussa ajoittain jopa 40 pakkasastetta. Tammikuussa pakkanen sai öljypolttimen tukkiutumaan ja putket halkeilivat. Koska korjaustoimet katsottiin talvella liian vaikeiksi, jouduttiin tammikuuksi Harjulinnaan suunnitellut talvikäräjät siirtämään Salmelaan.

13. tammikuuta Pitäjänuutisissa oli nimismiehen kuulutus Harjulinnan pakkohuutokaupasta. Se oli tarkoitus pitää 16. helmikuuta, mutta Mäntyharjun Osuuskassa ehti ennen huutokauppaa tehdä ostotarjouksen. Talo-osuuskunnan ylimääräinen kokous päätti hyväksyä 158 000 markan (nykyrahassa 280 000 euroa) tarjouksen ja niinpä päättyi yksi ajanjakso mäntyharjulaisessa viihde- ja kulttuurielämässä.

Osuuskassa, josta myöhemmin tuli Mäntyharjun Osuuspankki, oli jo päättänyt purkaa talon ja rakennuttaa tilalle kolmikerroksisen liiketalon, johon tulisi tavaratalo ja hotelli. Kiristynyt taloudellinen tilanne kuitenkin vesitti tuonkin hankkeen.

Talo purettiin keväällä 1966 ja Heikki Hyvönen oli seuraamassa purkutöitä.
– Kyllähän siinä oli rakenteellinen vika alusta lähtien. Tasakattoratkaisu oli huono ja sieltä pääsi vesi ilmeisesti rakenteisiin. Pystypylväät olivat purettaessa jo ihan lahot.

Harjulinnasta jäivät muistuttamaan talolle radanpuolelta nousevat betoniportaat ja rauniot. Nuo rauniot olivatkin monen mäntyharjulaisnuoren ja miksei hieman vanhemmankin ilonpitäjän bailauspaikkana seuraavat vuosikymmenet. Pusikoitunut alue keskellä kylää oli kuin tehty pussikaljan ja muiden virvokkeiden nauttimiseen.

Harjulinna oli ylväästi paikoillaan vielä 1965. Mutta ei enää vuoden päästä.
Purkutyöt tehtiin keväällä 1966. Näiden jäljiltä jäivät rauniot yli 30 vuodeksi.

Vuonna 1983 viereen nousi vielä Koivu-grilli, joten ruokahuoltokin oli turvattu, jos vain rahaa sattui olemaan. Tuo ilo päättyi 90-luvun viime metreillä, kun Harjulinnanmäelle alettiin rakentaa kahta kerrostaloa.

Nykyvinkkelistä katsottuna Harjulinnan seurantalo oli aikansa lapsi. Talon paikka oli sinänsä erinomainen, mutta pidemmällä tähtäimellä ongelmia olisi aiheuttanut muun muassa pysäköintitilojen vähyys.

Kommentteja aiheesta “Mäntyharjun yksi legendaarisimmista rakennuksista oli pystyssä vain 13 vuotta – funkkistalo Harjulinna elää edelleen muistoissa

  • 22.7.2019 at 10:41
    Permalink

    Olipa hieno kertomus talon historiasta!

Comments are closed.

Viikon kysymys

Sorry, there are no polls available at the moment.