0

Vanhat piirustukset kertovat: Mäntyharjuun suunniteltiin maailman suurinta puukirkkoa. Pertunmaalla Alvar Aallon suunnittelema uusklassinen kirkko jäi toteuttamatta.

Alkuperäisten vuonna 1818 laadittujen suunnitelmien mukaisesti Mäntyharjun kirkko olisi paljon nykyistä suurempi. Pohjakuvakin voisi olla ristikirkon asemesta suorakaiteen muotoinen pitkäkirkko. Myös Pertunmaan kirkoksi oli ehdolla erilaisia vaihtoehtoja. Nuori Alvar Aalto laati kaksi uudisrakentamiseen perustuvaa suunnitelmaa, joista kumpaakaan ei kuitenkaan toteutettu. 

Suomen toiseksi suurimpaan puukirkkoon Mäntyharjussa mahtuu 2 300 henkeä. Alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti kirkkoon olisi mahtunut peräti 5 960 henkeä.

Jos nuo suunnitelmat olisi toteutettu semmoisinaan, Mäntyharjun vuonna 1882 valmistunut kirkko olisi ilmeisesti maailman suurin puukirkko. Kerimäen kirkkokin jäisi kakkoseksi.

Mäntyharjun kirkon parhaillaan tehtävän korjauksen pääsuunnittelija arkkitehti Ulla Rahola on vanhojen suomalaisten kirkkojen asiantuntija.

Rahola ei osaa tarkalleen osaa sanoa, miksi Mäntyharjuun aluksi kaavailtiin niin suurta kirkkoa.
– Mäntyharjun kirkko on varhainen suurista kirkoista. Esimerkiksi Kerimäen kirkko rakennettiin myöhemmin, mutta senkin rakentamisaikaan oli voimassa kirkkojärjestys, jonka mukaan kaikkien oli osallistuttava jumalanpalveluksiin. Haluttiin ehkä koko seurakunnan mahtuvan kirkkoon.

Rahola pitää mahdollisena sitä, että suurellisilta vaikuttavilta suunnitelmilla varauduttiin väkimäärän kasvuun.
Väestö oli alkanut kasvaa 1700-luvun puolenvälin jälkeen. Vuonna 1810 Mäntyharjussa asui noin 7 000 henkeä eli suurempaan kirkkovaihtoehtoon olisi valmistumisvuonna 1822 mahtunut lähes koko pitäjän väki.

 

Intendentinkonttorin piirustuksissa esitettiin yhdistettynä kaksi vaihtoehtoa. Päädyn katonharjan kohdalla oleva linja erottaa risti- ja pitkäkirkkovaihtoehdot.

Aikaisemmat kokemukset liian pieneksi mitoitetusta kirkosta saattoivat osaltaan vaikuttaa. Nykyisen kirkon 1680-luvulla rakennettua edeltäjää olivat jo rakentajat moittineet liian pieneksi. Tämän kirkon kolmeen sakaraan jouduttiin rakentamaan ahtauden helpottamiseksi lehterit vuonna 1777.

Vanhojen seinien varaan rakennetut lehterit rasittivat kuitenkin rakenteita. Niinpä jo 1800-luvun alussa lehterit todettiin vaarallisiksi sekä niillä liikkuville että alla istuville.

Seurakunnassa todettiin Suomen intendentinkonttorin eli silloisen Rakennushallituksen laatima suunnitelma ylimitoitetuksi.
– Toteutusvaiheessa päätettiin jokaista ristisakaraa lyhentää yhden pilarivälin verran, ja paikkamäärä väheni huomattavasti.
Nykyisen ristikirkon vaihtoehtona harkittiin myös pitkäkirkkoa, jossa kirkkosali olisi ollut pitkähkö suorakulmio.

– Ilmeisesti ristikirkkoon päädyttiin valoisuuden ja kuuluvuuden vuoksi.

Vaikka Mäntyharjun kirkko onkin pienempi kuin Kerimäen kirkko, niin se on kuitenkin maamme suurin lamasalvosrakenteinen hirsirakennus. Kerimäen kirkko on runkorakenteinen.

Mäntyharjun kirkossa hirsirakenne on nähtävissä, koska sisäseiniä ei monien muiden kirkkojen tapaan koskaan laudoitettu. Vuorauksella parannettiin lämmönpitävyyttä, kun kirkkoja alettiin lämmittää kamiinoilla. Miksi Mäntyharjussa seinät jätettiin hirsipinnalle?
– Mäntyharjussa hirsityö on poikkeuksellisen hyvin tehty. Hirsipinnat ovat tiiviit ja tasaiset. Ehkä nämä ovat olleet syinä siihen, ettei niitä koskaan vuorattu sisäpuolelta, Rahola sanoo.

Myös leikkauskuvassa linja jakaa piirustuksen risti- ja pitkäkirkkovaihtoehtoihin.

Vaikka hirsityö olikin huolellista, hirret pääsivät lahoamaan monen eri tekijän vaikutuksesta. Kirkkoa ei ollut tehty lämmitettäväksi. Lämmityksessä lämpö kerääntyi ylös. Lämpimän ilman kohdatessa ulkokaton ja kylmemmän ilman syntyi jäätymis- ja kosteusongelmia. Kun tähän yhdistyivät kattovuodot ja kosteuden poistumisen estävä sisämaali, lahovauriot olivat mittavat.

Kirkon sakaroiden sisänurkkien hirsiä jouduttiinkin joissakin nurkissa vaihtamaan koko seinän korkeudelta.
Rahola on ollut mukana suunnittelijana parissa kymmenessä kirkon saneerauksessa. Mäntyharjussa on jouduttu korjaamaan rakenteita poikkeuksellisen paljon.
– Täällä rakennesuunnittelijan kontolla on ollut suuri urakka.

Korjauksen ja restauroinnin toinen vaihe on päättynyt ja seuraavan vaiheen työt alkavat syksyllä. Rahola osallistui maanantaina tämän kolmannen vaiheen suunnittelukokoukseen Mäntyharjussa.

Kokouksen väliajalla Rahola silmäilee uusia hirsiä, ja on on tyytyväinen. Jos kirkon 1800-luvulla veistäneet olivat taitavia, sitä ovat myös korjauksen hirsitöistä vastanneet perinnerakentaja Leo Lönnroth ja hänen ammattilaisensa.
– Hyvin piiluttu. Korjauksessa pyritään siihen, ettei huomattaisi sitä, mitä on tehty. Joku saattaakin ihmetellä sitä, onko täällä tehty mitään, vaikka on vaihdettu paljon uusia hirsiä.

Pertunmaan vuonna 1928 valmistuneen kirkon paikalla voisi olla arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema eleetön uusklassinen kirkko. Aalto laati 20-luvulla kaksi uudisrakentamiseen perustuvaa suunnitelmaluonnosta Pertunmaan kirkoksi.

Aallon ehdotus Pertunmaan kirkoksi vuodelta 1925. Kuva: Alvar Aalto -museo

Näistä ei kuitenkaan Pertunmaalla innostuttu, vaan vuonna 1926 itsenäistynyt seurakunta hyödynsi nykyisen kirkon paikalla olleen Pulierin rukoushuoneen ja Hartolan vanhan kirkon hirret uuden kirkon aineksiksi.

Hartolan kivikirkon valmistuttua Pertunmaa oli saanut lahjoituksena tarpeettomaksi käyneen puukirkon. Pertunmaalaiset tilasivat Aallolta lausunnon Hartolan kirkon siirtämisestä ja tarvittavista muutostöistä.

Lausunnossaan Aalto vastusti siirtämistä ja piti Hartolan kirkkoa rakennustaiteellisesti arvottomana. Siirtämisen sijaan Aalto laati kaksi erilaista ehdotusta uudeksi kirkoksi. Aallon ensimmäisessä luonnoksessa visuaalista ilmettä olisi hallinnut linjakas kellotorni. Suorakaiteen muotoinen kirkkosali olisi päätynyt puolipyöreään sakastiin.
Toinen Aallon ehdotus oli yksilaivainen pitkäkirkko, johon olisi liittynyt erillinen kellotorni.

Aallon laskelmien mukaan Hartolan kirkon siirtämisen ja uudelleen rakentamisen kustannusarvio olisi ollut 590 000 markkaa.
Tämä saikin monet empimään kirkon siirtämisen järkevyyttä. Pertunmaalla alettiin harkita lahjoituksena saadun kirkon myymistä takaisin Hartolan seurakunnalle.
Vaihtoehtoina oli myös sen myyminen Itä-Hämeen museoksi tai Pertunmaalle kunnalliskodiksi.

Siirtohanketta mutkisti myös kirjailija Maila Talvion vastustus. Tämä oli Hartolan kappalaisen tytär ja olisi halunnut pitää kirkon vanhoilla sijoillaan.
Talvio sai tukea piispa Jaakko Gummerukselta, joka kehotti Pertunmaan pappina toiminutta Aarne Kallialaa luopumaan kirkon purkamisesta.

Kiista Hartolan vanhan kirkon kohtalosta sai jotkut lehtikirjoituksissakin perusteettomasti väittämään, että pertunmaalaiset olisivat varastaneet Hartolan kirkon.

Lopulta Hartolan kirkko ja kellotapuli purettiin ja kuljettiin rekikeleillä kahdessa eri vaiheessa 500 hevoskuormalla Pertunmaalle.
Paikalla ollut Pulierin rukoushuone jäi poikkilaivaksi ja siihen yhdistettiin Hartolan kirkon päälaiva. Näin syntyi nykyinen tasavartinen ristikirkko.
Hartolan kirkon sivulehterit sattuivat olemaan yhtä leveät kuin rukoushuone, joten ne voitiin siirtää sellaisenaan uuden kirkon poikkilaivaan.
Suurelta osin kierrätysmateriaaleista rakennettu kirkko maksoi 167 000 markkaa. Se tuli noin kolme kertaa Aallon laskelmia edullisemmaksi.

Muurameen valmistui vuonna 1929 Alvar Aallon suunnittelema kirkko. Siinä on paljon yhteistä Aallon Pertunmaan kirkon suunnitelmien kanssa. Kuva: Jani Räisänen, Muuramen seurakunta.

Kirjalliset lähteet: Mäntyharjun historia, osa I ja Pertunmaan historia ja Pertunmaan historia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Sorry, there are no polls available at the moment.