0

Erkki Luoma-aho kirjoitti kirjan, jonka tapahtumat alkavat Toivolan kylästä – Lönnrotkin liikkui aikanaan samoissa maisemissa

Mökkitonttiin tutustumassa ollut Erkki Luoma-aho heitti innokkaana kalamiehenä kokeeksi uistinta Lahnaveden rannalla.
– Heti ensimmäisellä heitolla tärppäsi. Päätin ostaa tontin. Voi oikeastaan sanoa, että kysyin neuvoa Ahdilta, Luoma-aho muistelee hymyillen yli 30 vuoden takaista kesäpaikkansa hankintaa.

Helsinkiläinen Luoma-aho oli mökkiä ostaessaan matemaattisten aineiden opettajana Espoossa ja myöhemmin töissä Kouluhallituksessa.
Ahdin neuvo oli viisas, sillä Lahnaniemessä Erkki ja perhe ovat viihtyneet myös talvisin. Vapaa-ajanpaikka antoi myös osittain innostuksen Luoma-ahon tänä vuonna julkaistuun kirjaan Missä hongat huokailevat, missä huojuu palmupuu.

Kirjan tapahtumat alkavat tutuista kesämaisemista dramaattisesti, kun Toivolan Johanna ryöstetään orjaksi itään. Johannan ja suvun vaiheita seurataan nuijasodan tiimellyksestä ja kirjan hahmot seikkailevat Ruotsin suomalaismetsiin, Uuteen Ruotsiin, Delawareen ja Afrikan kultarannikolle.

– Ruotsin suomalaismetsissä suomalaisten muinaisusko säilyi puhtaana pitempään.
Kirjaansa varten Luoma-aho perehtyi historiaan ja vanhoihin uskomuksiin. Syvällisempi kiinnostus historiaan Luoma-aholla alkoi tutustumisesta esihistoriallisiin kalliomaalauksiin.
– Silloin aloin perehtyä vanhoihin kulttuureihin.

Kiinnostus kalliotaiteeseen on vienyt Luoma-ahon matkoille eri puolille maailmaa, Uralilta Afrikkaan.
Kirjaansa Luoma-aho kirjoitti Mäntyharjussa ja länsiafrikkalaisessa Beninissä Villa Karo -instituutissa. Lähistöllä Guinneanlahdella on ruotsalaisten rakennuttama orjakaupan linnake. Tämä antoi Luoma-aholle yllykkeen kirjan yhteen teemaan, orjuuteen.

Luoma-aho kirjoitti alunperin suorasanaista tekstiä, jonka muokkasi sitten kalevalamittaisiksi runoiksi. Yllättävän vaivattomasti proosa kääntyikin runoksi. Viesti säilyi samana, eikä runon muotovaatimusten vuoksi tarvinnut tarinoita muuttaa.
– Ihan puhdasta kalevalamittaa teksti ei ole. Minusta oli hauska tehdä runoihin myös loppusointuja.

Kalevalan runoja kerännyt Elias Lönnrot liikkui aikoinaan myös Toivolan maisemissa. Vaeltajassa tämä kertoo tapauksen Lahnavedeltä.
Lönnrot halusi oikaista Karankamäestä Toivolaan veneellä. Vene ja soutaja löytyi, mutta tämä olisi halunnut vastatuuleen tehtävästä soutumatkasta 75 kopeekkaa. Lönnrot sanoi tarjoutui soutamaan itse, jos matkan saisi 50 kopeekalla. Lönnrot sanoi, että paluumatkan karankamäkeläinen voisi soutaa helposti myötätuulen ajamana.

Tuuli oli kuitenkin tyyntynyt, kun oli päästy vastarannalle. Karankamäkeläinen oli nyt pettynyt ja sanoi, että jos olisi tiennyt tuulen tyyntyvän, hän ei olisi tyytynyt 50 kopeekkaan.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Sorry, there are no polls available at the moment.