0

PNT:n yläkerta muuttui jälleen lanittajien valtakunnaksi yön ajaksi – ”Pääsemme tänne, koska vanhemmat tietävät, ettei täällä räjäytetä kenenkään taloa”

Johtoja luikertelee lattioilla vähän joka suuntaan. Musiikki pauhaa jonkun kaiuttimista. Tietokoneiden näppäimistöt hehkuvat kaikissa sateenkaaren väreissä.
PNT:n yläkerta pursuaa telkkareita, tietokoneita, näyttöjä, modeemeja, pleikkareita ja muita pelikoneita. Sisäilma lämpenee pelkästään laitteista sen verran, että kun tilaan lyödään 19 nuorta, alkaa olla aika kuuma. Ensimmäiset ikkunat ovat auki jo ennen kuin lanit on virallisesti julistettu alkaneeksi.
Lanit. Pertunmaan nuorten keskuudessa ne ovat jo käsite. Jotain, mitä ei voi ohittaa.
– Kun aloitin täällä vuoden alussa, niin nuoret heti kertoivat, että meillä on sitten ollut tapana järjestää täällä lanit. Ensimmäiset lanit pidettiin heti huhtikuussa. En osannut edes ohjeistaa nuoria sen enempää siitä, mitä pitäisi olla mukana. Tänne he ilmestyivät koneiden, modeemien ja jatkojohtojen kanssa, nauraa nuoriso-ohjaaja Anu Ihanajärvi.
Kukaan ei oikein ole varma siitä, milloin ensimmäiset lanit pidettiin, mutta niitä on ollut jo kolmen nuoriso-ohjaajan aikana useiden vuosien ajan. Viime viikonlopun laneihin osasi Ihanajärvikin jo varautua paremmin.

Pelikoneille tyypilliset näppäimistöt ovat yleensä hieman näyttävämpiä. Lisäksi näppäimien painamisesta lähtee selkeämpi ääni kuin norminäppäimistöstä.

Käytännössä nuoret pakkautuvat nuorisotilan yläkertaan ja pelaavat omilla koneillaan verkossa pelattavia pelejä, joihin kaverit voivat liittyä. Tarkoitus on pelata läpi yön, sillä iltakymmeneltä alkava tapahtuma loppuu vasta seuraavana aamuna kahdeksalta.
Koko yön valvominen kuuluu juoneen, tällä kertaa täysin luvan kanssa.
– Aika helppoa, arvioi Jimi Kuhanen, kun häneltä kysyy, miten kokonaisen yön valvominen mahtaa onnistua koulupäivän päätteeksi.
Pitäisiköhän tuota uskoa? Kuhanen on paikalla vasta ensimmäistä kertaa. Isoveli Jere Kuhanen on sentään ollut laneissa kolmesti. Hänkin väittää silti, ettei koko yön valvominen vaikeaa ole.
Ehkei, mutta pojat ovat olleet aamulla jo koulussa eikä päivälläkään ollut aikaa päiväunille. Paikalle piti tulla heti viideltä, kun nuortentila aukesi.
– Tulin tänne heti silloin, niin sain meille varattua huoneen, että päästään kavereiden kanssa kaikki samaan huoneeseen, Jere Kuhanen paljastaa ja veljekset alkavat kinastella siitä, kumpi huoneen loppujen lopuksi varasi.

Valvominen voi olla helppoa, mutta näytön tuijottaminen on raskasta touhua pidemmän päälle. Pää alkaa helposti särkeä, jos ruutua tuijottaa liian pitkään.
– Taukoja täytyy pitää. Ihan koko yötä ei voi putkeen pelata. Yritän itse lopettaa pelaamisen aina tuntia tai kahta ennen. Siinä ehtii hyvin keräämään tavarat kasaan, Jere Kuhanen toteaa.
Tavaraa useimmilla riittääkin. Kaikki laneissa käytettävät laitteet ovat nuorten omia, eivätkä pelikoneet suinkaan ole helposti kainaloon napattavia läppäreitä.
Viidettä kertaa paikalla oleva Juho Pekkola on tuonut mukanaan koneen, näppäimistön, näytön sekä kasan johtoja.
– On kivaa päästä pelaamaan tällä tavalla yhdessä samassa tilassa. Yleensä pelaamme niin, että puhumme toisillemme Discordin avulla. Tämä on kivempaa näin, komppaa Pekkola.

Jimi Kuhanen ja Juho Pekkola pelasivat alkuillasta pleikkaria. Pekkola toi laneille mukanaan Pikachu-päähineen, jota pääsee muutoin liian harvoin esittelemään.

Taukoja näyttää syntyvän melko luonnollisesti. Vaikka suurin osa on tuonut omat koneensa, toisten koneita ja pelejä käydään kokeilemassa sulassa sovussa.
Sillä välin on hyvä käydä alakerrassa katsomassa, josko valvojat olisivat tehneet jo yöpalaa, tai millainen meno muissa huoneissa on. Ulkonakin voi käydä happihyppelyllä, kunhan kysyy Ihanajärveltä luvan.
Yläkerran kolmesta huoneesta yksi on omistettu pleikkareille, yksi tietokoneille ja yksi on Vili Pekkosen mukaan hengailuhuone. Laneille ei olekaan pakko tulla pelaamaan.
– Osa on täällä ihan vain sen takia, kun saa luvan kanssa valvoa, Pekkonen huomauttaa.
Keskimmäisen huoneen poikaporukka on tosin tullut pelaamaan, vaikka sekin tarkoittaa yöunien uhraamista.
– Harvoin pääsee pelaamaan tällä tavalla porukalla. Lisäksi täällä tapahtuu aina kaikkea jännää, sanoo Jere Kuhanen.
Jotain ainutlaatuista ja sähköistä tunnelmassa on, vaikka lanit ovat juuri ja juuri päässeet vauhtiin. Jimi Kuhanen lupaa jo, että hän on mukana myös ensi kerrallakin.

Laneilla ei toki pelata pelkästään räiskintäpelejä. Vili Pekkonen pelasi K7-merkittyä Minecraft-peliä.

Kurkataanpa alakertaan.
Kun pelaaminen käy liian intensiiviseksi, valuu porukka alas rauhoittumaan. Pekkola ja Ossi Ratilainen käyvät välillä pöydän ääressä pelaamassa korttia. Toisen porukan aiemmin pelaama Kimble on jo siivottu pois.
Osa käy biljardihuoneessa rauhoittumassa ja ottamassa nokoset sohvalla. Tai ainakin yrittämässä, sillä välillä yläkerrasta kantautuva musiikki voimistuu ja naurua ja kiljahduksia kuuluu kiihtyvässä tahdissa keskiyön lähestyessä.
Ihanajärvi tekee nuorille grillivoileipiä yhdessä toisen valvojan, nuoriso-ohjaajaksi opiskelevan Eedit Pippurin kanssa. Pippuri on itsekin aikoinaan osallistunut laneille.
– Hauskaa nähdä tätä touhua tältäkin kantilta. Vähän tosin hermostuttaa, kun tietää, että ei saa nukahtaa. Aiemmilla kerroilla ei ole ollut väliä, vaikka olisi välillä torkahtanut, Pippuri sanoo.

Juho Pekkola ja Ossi Ratilainen rauhoittuivat välillä korttipelin äärelle.

Leipiä touhutessa väsy ei paina paljoa, mutta edessä on vielä pitkä yö. Ensimmäiset kahvit keitettiin jo yhdentoista aikaan.
– Heräsin tänään ennen viittä aamulla koulua varten. Yritin nukkua päiväunet, mutta ei se onnistunut, Pippuri kertoo.
Ihanajärvi lupaa keittää uudet kahvit aamuyöllä neljältä. Hän on luottavainen siihen, että jaksaa koko yön. Yön läpi töitä tekeminen ei haittaa häntä muutenkaan.
– Näin mahtavien tyyppien kanssa on mukava olla, Ihanajärvi sanoo.
Seuraavat lanitkin ovat tulossa, mutta eivät ihan heti. Kolmet lanit per vuosi saavat riittää, maksimissaan.
– En halua järjestää niitä liian usein, ettei tästä mene hohto, Ihanajärvi sanoo.
Vaikka valvojat ovat ainoita, jotka eivät saa nukahtaa, ei kukaan ole tullut paikalle tyynyjen ja peittojen kanssa.
– Osa lähtee pois, kun heitä alkaa väsyttää. He ovat joko sopineet etukäteen vanhempien kanssa kyydin tai asuvat ihan tässä lähellä. Viimeksi vain pari nukahti hetkeksi sohvalle, Ihanajärvi kertoo.

Nuoriso-ohjaaja Anu Ihanajärvi ja toinen valvoja Eedit Pippuri laittoivat nuorille grillivoileipiä.

Vanhemmat suhtautuvat laneihin myönteisesti. Tapahtumaan ei pääse ilman lupalappua. Tällä kertaa ilmoittautuneita oli 27, mutta sairastumisten ja muiden perumisten takia paikalle pääsi vain 19.
Viime kerralla osallistujia oli puolestaan huikeat 30. Se alkaa olla aika hyvin noin 50 ikäryhmään kuuluvan pertunmaalaisen joukosta.
Mikseivät lanittajat sitten järjestä omia tapahtumiaan?
– Ei vanhemmilta heltiäisi lupaa tällaiseen. Tänne me pääsemme, kun he tietävät, että täällä ollaan rauhassa. Ei räjäytetä kenenkään taloa tai päästä minnekään omille teille, kertoo Jere Kuhanen.

Kommentteja aiheesta “PNT:n yläkerta muuttui jälleen lanittajien valtakunnaksi yön ajaksi – ”Pääsemme tänne, koska vanhemmat tietävät, ettei täällä räjäytetä kenenkään taloa”

  • 19.9.2019 at 09:40
    Permalink

    Jos tuo ”ei räjäytetä kenenkään taloa” oli vitsiksi tarkoitettu niin olihan melko ajattelematon sellainen!

Comments are closed.

Viikon kysymys

Sorry, there are no polls available at the moment.