Onni Paasonen vaihtoi 12-vuotiaana ampumahiihtoon – Kilpakumppanit on kiritty kiinni sinnikkäällä harjoittelulla, tulevaisuudessa tähtäimessä on maajoukkue

Arvaamattomuus. Se on ampumahiihdon paras puoli mäntyharjulaisen Onni Paasosen mielestä.
– Joka kisaan lähtiessä tietää, että on mahdollisuus. Kuka tahansa voi voittaa. Ampumahiihdossa on paljon enemmän muuttujia kuin hiihdossa, Paasonen kuvailee.
16-vuotias Paasonen aloitti ampumahiihdon vasta neljä vuotta sitten, mutta lajista tuli lähes välittömästi nuorukaisen päälaji.
Muita hitaammin kasvaneen Paasosen fysiikka ei nuorempana riittänyt pelkkään hiihtoon. Ampumahiihdossa puntteja pystyi tasaamaan hyvällä ammunnalla, ja lajin luonteen vuoksi tuloslista ei joka kisan jälkeen näytä samalta.

Kuluneiden vuosien varrella matkaan on tarttunut yksittäisiä mitaleita. Samalla matka kilpakumppaneihin on kuroutunut kiinni. Osa on tässä vaiheessa harrastanut lajia jo kymmenen vuotta.
– Onni on kaikki ikäluokkansa kilpakumppanit voittanut jossain kisassa. Vielä ei ole vain tullut sellaista kisaa, että kaikki olisi voitettu yhdellä kertaa, kertoo äiti Tiina Paasonen.
Tämä kausi ei olisi voinut paremmin alkaa. Kauden avauksessa Kontiolahdella Onni Paasonen voitti M17-sarjan pikakilpailun. Samassa kisassa Paasonen oli viime vuonna neljäs.
Kisaladuilla Paasonen edustaa Mikkelin hiihtäjiä. Urheilu-ura sai kuitenkin alkunsa Mäntyharjun Virkistyksen riveissä, valmentaja Mika Herrasen huomassa.

Kisoja Paasoselle on kertynyt plakkariin jo 10-vuotiaasta asti. Viime keväänä homma muuttui kuitenkin astetta totisemmaksi ampumahiihdon puolella.
Silloin entinen maajoukkuehiihtäjä Ville Nousiainen alkoi valmentaa Paasosta hiihdossa.
– Silloin oli pakko karsia kaikki muut lajit pois ja keskittyä tähän täysillä, Paasonen toteaa.
Fysiikkaharjoittelu muuttui aiempaa lajiominaisemmaksi. Paasosta kun valmensi pitkään yleisurheilupuolella hirvensalmelainen Pepe Hölttä.
Nyt harjoitukset ovat pidempiä ja kestävät puolestatoista tunnista kolmeen. Myös hiihtotekniikka joutui hiottavaksi.
– Ikinä ei ole valmis tekniikan puolesta. Ammunta on tällä hetkellä kuitenkin se suurempi ongelma, Paasonen toteaa.
Ammuntaa on valmentanut 2–3 vuoden ajan Mikkelin Hiihtäjien Jukka Laitinen. Sitä ennen Paasonen sai oppia lähinnä isältään.

Ammuntatarkkuus on kisoissa ollut 50–60 prosentin luokkaa. Se ei tyydytä Paasosta. Hän haluaisi tarkkuuden nousevan noin 80 prosenttiin.
Toinen kehityksen kohde löytyy ampumapenkalla käytetystä ajasta.
– Onni antaa joka paikalla 15 sekuntia tasoitusta muille. Jos kisassa on kaksi ampumapaikkaa, niin se tarkoittaa jo puolta minuuttia lisää kokonaisaikaan, Tiina Paasonen toteaa.
– No en nyt ihan noin paljoa, Onni Paasonen epäilee.
Analyysi Kontiolahdelta todistaa äidin sanat tosiksi. Paasonen on aloituksessaan jonkin verran hitaampi toisia, mutta erityisesti laukausten välillä ero kasvaa. Siinä missä nopein kilpailija käytti tähtäykseen aikaa laikkojen välissä vain 2–4 sekuntia, venyi Paasosen laukausten väli 5–8 sekuntiin.
Se ei kuitenkaan lannista kilpailuhenkistä Paasosta.
– Kisoissa kun menestyy, niin jaksaa treenatakin.
Motivaatiota lukiolainen tarvitsee, sillä treenejä on 6–7 kertaa viikossa yleensä joko Kouvolassa tai Mikkelissä. Kisoja kertyy vuoden aikana eri lajeissa noin 40.

Ilman vanhempia ei kisamatkoilla käydä, sillä aseet ovat luvanvaraisia ja oman aseluvan saa vasta täysi-ikäisenä. Toisaalta se tekee omalla tavallaan yhteisöstä tiiviimmän.
– Lajiyhteisö on avoimempi kuin hiihdossa, sillä kaikki jakavat tietoa keskenään toisin kuin sileän hiihdossa. Ampumahiihto on rennompi ja mukavampi laji kisapaikalla, Onni Paasonen pohtii.
Tiina Paasonen naurahtelee muistellessaan ensimmäistä kisareissuaan kahdestaan Onnin kanssa. Kohdistusta oli ammuttu jo 50 laukausta. Taulussa ei näkynyt enää edes kymppiä, niin hyvin olivat laukaukset osuneet.
– En luottanut itseeni, että se Onnin ase on kohdillaan. Pyysin apua ja heti tuli yksi kaveri auttamaan. Hän tuumasi siinä sitten, ettei tämän paremmin kohdistus voi onnistuakaan, että pistä poika vain kisaamaan.
Isä Isto Paasonen puolestaan tekee pitkää päivää voitelukopissa suksihuoltajana. Viikonlopun kisoihin suksihuolto aloitetaan usein jo tiistaina. Kisapäivää ennen tehdään viimeinen kelin mukainen voitelu. Kisapaikalle suksia viedään 2–4 paria, joista lopullinen suksi valitaan.

Tavoitteena on maajoukkueeseen pääseminen. Sinne päästääkseen on kuitenkin tehtävä vielä lujasti töitä.
– Se on vasta siellä 24 vuodesta ylöspäin, joten se on vähän pidemmän aikavälin tavoite. Tälle kaudelle mennään yhden SM-mitalin tavoitteella, Onni Paasonen pohtii.
SM-mitaleita kaapista löytyy jo kolme, tosin yksikään ei ole ampumahiihdon puolelta. Ampumajuoksusta Paasoselta löytyy M15-sarjassa pronssi kesältä 2018, hirvenhiihdosta pronssia S17-sarjassa maaliskuulta 2019 sekä viimeisimpänä ja kirkkaimpana elokuussa miesten hirvenjuoksun viestissä otettu kulta.
Ampumajuoksun mitali on lähellä sydäntä, onhan se mitaleista ensimmäinen. Ehkä eniten iloa on kuitenkin tuottanut Suur-Savon joukkueen kanssa voitettu kultamitali hirvenjuoksusta, jossa kolmannen osuuden juossut Paasonen nosti joukkueen kärkeen.
– Suur-Savon joukkue ei ole vissiin ikinä voittanut miesten viestiä tai ainakin siitä on hyvin pitkä aika. Ne vanhat patutkin oli suht iloisia voitosta, Paasonen muistelee.