0

Vloggaaja Anniina Jalkasen vieraskynä: Oivalluksia parisuhteesta

Kaupungista maalle muuton myötä olemme mieheni kanssa pohtineet enemmän pitkän parisuhteen kiemuroita. Suuri elämänmuutos, jatkuva yhdessäolo, sekä yhdessä työskentely ovat oikeastaan pakottaneet puhumaan enemmän ja hyvä niin.
Pitkä parisuhde ei itsestään etene onnellisesti eteenpäin, vaan vaatii työtä kummaltakin.

Parisuhteen alkuhuuma voi olla enimmäkseen helppoa ja ihanaa vaaleanpunaista hattaraa. Kumppani nähdään täydellisenä ilman heikkouksia. Alkuun kuuluva jännitys pitää kipinää itsestään voimakkaasti yllä.
Kun vuodet vierivät ja pari oppii tuntemaan toisensa syvemmin, esiin nousevat myös kummankin heikkoudet ja haavoittuvuus. Mukaan voi astua erilaisia koettelemuksia kuten työstressiä, sairauksia ja huonoja päiviä.Tunteista puhuminen ääneen ja niiden käsittely, sekä yksin, että yhdessä on tärkeää.
Ongelmien syyt voivatkin olla esimerkiksi lapsuudessa tai edellisissä parisuhteissa ja käsittelemättä jääneissä kokemuksissa. Itsensä tutkiskelu on todella kasvattavaa ja sen myötä koetut oivallukset parantavat parisuhdetta, mutta auttavat myös rakastamaan itseään juuri sellaisena kuin on.

Puhumisen merkitystä ei turhaan painoteta parisuhdeoppaissa. Kun parin välillä säilyy avoimuus ja rehellisyys, heidän välilleen ei pääse muodostumaan kuilua.
Pelkän puhumisen lisäksi on hyvä miettiä, miten puhutaan. On eri asia osoittaa toista syyttävällä sormella, kuin pohtia tilannetta kummankin kantilta. Riidellä voi joko parisuhdetta tuhoavasti tai rakentavasti. Koen, että olen itse ollut melko huono puhumaan tunteistani ja taipuvainen vetäytymään turvalliseen kuoreeni purnaamaan itsekseni.
Onneksi aloin tiedostamaan heikkouteni, jotta olen voinut opetella sanoittamaan tunteitani paremmin ääneen.

Ystävänpäivän tienoilla kyselin sosiaalisessa mediassa ihmisiltä heidän ajatuksiaan liittyen pitkään ja onnelliseen parisuhteeseen. Tärkeimmiksi asioiksi nousivat muun muassa luottamus, huumori, läheisyys, puhuminen, kunnioitus ja avoimuus. Monelle oli suuri merkitys päivittäisillä pienillä sanoilla, kosketuksilla ja teoilla.

Tärkeänä pidettiin myös kahdenkeskistä aikaa ja läsnäoloa, etenkin pikkulapsiarjessa. Kukaan ei sanonut kaipaavansa kumppaniltaan kalliita lahjoja ja hienoja lomamatkoja. Ne eivät tee suhteesta onnellista.
Kun vastaan tulevat haasteet kohdataan tiiminä ja haasteiden eteen tehdään yhdessä töitä, kumppanien välinen side vahvistuu entistä enemmän ja kestää jatkossakin niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

Kirjoittaja on Espoosta Mäntyharjuun perheineen muuttanut videobloggaaja. Kirjoitus on osa Pitäjänuutisten Sikakaali-nimistä vieraskynäpalstaa.

8 kommenttia aiheesta “Vloggaaja Anniina Jalkasen vieraskynä: Oivalluksia parisuhteesta

  • 25.2.2020 at 13:17
    Permalink

    Tapasitko miehesi Mäntyharjulla? En ole koskaan kuullut ulkopaikkakuntalaisen ja paikallisen parisuhteesta.

  • 25.2.2020 at 16:24
    Permalink

    Ovat molemmat muuttaneet Espoosta ja olleet jo naimisissa ennen muuttoa.

    • 26.2.2020 at 15:30
      Permalink

      Ilmankos! Tuskin espoolainen nainen löytäisi Mäntyharjun kylältä yhtään miellyttävää miestä.

  • 25.2.2020 at 19:01
    Permalink

    Tässä saattaa olla niin, että molemmat ovat alun perin muualta kuin tältä seudulta. Lukijoiden ja kirjoittajan välillä saattaa olla kulttuurillinen muuri, joka estää näiden maallemuuttajien sanoman ymmärtämisen.
    Siksi lukijat eivät ymmärrä ollankaan kirjoituksen sisältöä?

  • 26.2.2020 at 09:05
    Permalink

    Hyvä kirjoitus. Kukaan mäntyharjulainen ei omalla nimellään pystyisi tuohon julkaisuun.
    Anonyyminä arvostelu on aina helppoa.

  • 26.2.2020 at 09:23
    Permalink

    Lisäisin tähän sen, että eteläsavolainen ei voi koskaan täysin ymmärtää pääkaupunkiseutulaista. Sielun maisema täällä ”Savon syvämmessä” on niin paljon erilainen että ei vain onnistu.

    Paikkakunnalle muuttajia ei noin vain oteta osaksi yhteisöä, vaan prosessi saattaa kestää vuosikymmeniä eikä välttämättä onnistu koskaan. Parisuhteesta on helppo puhua kun kumppani on ”samaa rotua” eli myös pääkaupunkiseudulta. Mielenkiintoisempaa olisi tietää miten ovat sujahtaneet mukaan pitäjän kulttuuriin ja piireihin?

    Vielä mielenkiintoisempaa olisi lukea tuossa ylempänä kommentissa kuvatun ns. ”seka-perheen” eli paikkakuntalaisen ja ulkopuolelta muuttaneen henkilön liitosta. Arveltiinkin, että sellaisia liittoja ei juurikaan ole, koska kultturilliset seikat estävät niiden muodostumisen?

  • 26.2.2020 at 13:18
    Permalink

    Muutin pääkaupunkiseudulta sinkkuna Mäntyharjulle. Olen akateemisesti koulutettu ja maailmaa nähnyt nainen.

    Kumppania ei Mäntyharjulta löytynyt. Työn ohella osallistuin moniin harrastuksiin ja liikuin erilaisissa tapahtumissa. Myös paikalliset kapakat tuli kierrettyä. Kumppania ei löytynyt ja kahdeksan vuoden Mäntyharjulla asumisen jälkeen sain muualta töitä.

    Jos olisin löytänyt parisuhteen niin luultavasti asuisin paikkakunnalla edelleen.

  • 2.3.2020 at 15:28
    Permalink

    Perhe-elämän siirtäminen Mäntyharjulle ei ole mitenkään ihmeellistä. Tutut perheenjäsenet kun seuraavat mukana ja sama tukiverkosto. Mielenkiintoisempaa olisi lukea espoolaisen sinkun kotiutumisesta tähän kylään.

Comments are closed.

Viikon kysymys

Sorry, there are no polls available at the moment.