0

Vloggaaja Anniina Jalkasen vieraskynä: Lapsuus maalla ja kaupungissa

Kun muutimme vuosi sitten kaupungista maalle, niin saimme joitakin kysymyksiä koskien tyttäremme tulevaa lapsuutta maalla. Onko lähellä leikkikavereita? Tuleeko hänestä yksinäinen? Onko kouluun pitkä matka? Entä harrastuksiin?
Tämä aihe ei meitä huolettanut, sillä olimme pohtineet näitä asioita etukäteen. Itse olen kasvanut lapsuuteni kaupungissa, mutta kesäisin vierailin serkkujeni luona maalla. Kaupungissa oli toki paljon hyvää, mutta ehdottomasti lämpimimpiä muistoja minulle on jäänyt kesälomareissuista serkkujeni luokse maalle. Kesät olivat ihania, mutta serkuillani oli kuitenkin pitkä koulumatka ja ystäviä ei asunut lähellä kovin montaa, joten oli maalla omat haasteensakin.

Minulla oli kaupungissa vaihtelevasti kavereita. Kuuluin joihinkin porukoihin, mutta porukoissa esiintyi kiusaamista. Välillä oltiin ystäviä, välillä puhuttiin selän takana pahaa. Viihdyin hyvin paljon yksin. Kävin kirjastossa, ulkoilutin naapurin kissaa ja ruokin lähimetsän oravia. Tehtiin vanhempien kanssa paljon retkiä ja niistäkin on hyviä muistoja. Uskon, että olisin ollut onnellinen myös maalla.
Plussaa kaupungissa oli kuitenkin se, että päiväkotiin ja kouluun oli kävelymatkat. Ja kauppakeskukseen. Mutta siellä sitten notkuttiin vähän liikaakin etenkin teini-iässä.

Nyt asumme maalla ja meillä on 4-vuotias tytär. Hän odottaa kovasti ensikuussa syntyvää pikkusiskoa. Nautimme koko perhe yhdessä puuhastelusta ja tyttäremme haluaa osallistua kaikkiin askareisiin. Hän rakastaa kotieläimiemme hoitoa ja viettääkin paljon aikaa niiden kanssa. Isovanhemmat ovat myös paljon arjessa mukana.
Meillä on käynyt välillä ystäviä viettämässä viikonloppua ja me myös vierailemme muiden perheiden luona. Tyttömme käy myös joka viikko kerhossa. Lisäksi käydään silloin tällöin leikkipaikoissa ja -puistoissa. Paitsi nyt kun on tämä poikkeustila.
Sosiaalista elämää ja kaikenlaista ohjelmaa siis piisaa ihan riittämiin täällä maallakin, eikä kylille ole kuin muutama kilometri, joten tuleva koulumatkakaan ei huoleta.

Onnellinen lapsuus ei ole paikkakohtaista. Kaveriporukan kokokaan ei toimi mittarina onnellisuudelle. Mieluummin yksi hyvä ystävä, kuin monta huonoa. Joskus yksinkin voi olla mukavaa.
Kaupungissa on paljon syrjäytyneisyyttä, vaikka pihapiiri vilisee lapsia. Sellainen yksinäisyys ja torjutuksi tuleminen ei ole niin mukavaa. Pidän täällä maalla siitä, että kauppakeskuksiin on pitkä matka ja toivon, että lapsemme nauttivat luonnossa liikkumisesta myös varttuessaan.

Anniina Jalkanen

Kirjoittaja on Espoosta Mäntyharjuun perheineen muuttanut videobloggaaja ja sosiaalisen median ammattilainen. Kirjoitus on osa Pitäjänuutisten Sikakaali-nimistä vieraskynäpalstaa.

5 kommenttia aiheesta “Vloggaaja Anniina Jalkasen vieraskynä: Lapsuus maalla ja kaupungissa

  • 8.4.2020 at 06:07
    Permalink

    Eiköhän teidänkin muuttokuorma lähde täältä vielä Espooseen. Minkälainen tulevaisuus lapsilla olisi täällä? Ei opiskelupaikkoja, töitä, harrastuksia tai kapakassa fiksua seuraa.
    Kymmenen vuoden päästä täällä on entistä vähemmän palveluita kun ikäihmiset ovat kuolleet.

  • 8.4.2020 at 21:30
    Permalink

    Elekee lannistua suati kuunnelko tuollasia. Mualla on mukava asua, kun ei ota ihteensä eikä liijoin muitakaan liian vakavasti. Ellää ommoo elämäänsä niin ka, kaikki männöö hyvin. Kaikkea hyvvee teillein!

  • 9.4.2020 at 07:51
    Permalink

    Nimimerkki surullista on näitä meidän kylän peräkammarin pessimistejä. Käy joka ilta kapakassa toteamassa että ei ole fiksua seuraa. Ei ehkä ole, mutta onko jossain muussa kapakassa?
    Mäntyharju on siitä kiva paikka että kaikki otetaan vastaan. Myös tämä nimimerkki surullista. Kestää ehkä vuoden tai kaksi ennenkuin paikalliset ottaa omakseen, mutta sitte löytyy apuja ja osaajia vaikka mihin. Lapsille on aika hyvät mahdollisuudet vaikka kouluja lopetettiin, mutta on hyvä lukio, harrastuksia jne. Kyllä tämä aika hyvä paikka on asustella. Pikkusen kiertelen pks seudulla ja ei se onni ainakaan siellä ole.

  • 12.4.2020 at 11:16
    Permalink

    Tervetuloa maalle! Vaikka kyllä se on sanottava, että on täällä hyviä puolia, mutta on kyllä huonojakin. Huonoja puolia on ehkä tietty harrastusten vähyys ja erityisesti työpaikkojen vähäinen määrä. Tämä jälkimmäinen onkin se isoin ongelma. Jos työt loppuvat on niiden löytäminen tältä seudulta paljon hankalampaa, kuin pääkaupunkiseudulla. Lasten kasvun kannalta mahdollisuudet ovat hyvät. Koulun kannalta siinä rajalla ovatko ne hyvät vai huonot.
    Tämä tulosi kuitenkin luo tiettyä uskoa siitä, että kyllä nuoriakin saadaan maalle asumaan!

  • 14.4.2020 at 13:04
    Permalink

    Nuori perheemme asui täällä kymmenen vuotta. Kohtasimme paljon suvaitsemattomuutta. Lapsia kiusattiin ja syrjittiin.
    Olimme mukana monenlaisessa harraste- ja vapaa-ajan toiminnassa, mutta myös meitä aikuisia hyljeksittiin kun kerroimme muuttaneemme pääkaupunkiseudulta. Kylällä liikkui paljon ilkeitä juoruja, jotka satuttivat eniten lapsia. Olin omalla työpaikalla ainut muualta tullut. Pyysin työkavereita kylään ja lenkille, mutta kukaan ei koskaan tullut tai pyytänyt minua mukaan tutustumaan kylään ja ihmisiin. Kuntosalilla kysyttiin suoraan mistä olen tullut, miksi ja milloin. Jutustelu tyrehtyi siihen.

    Annoimme lopulta periksi kun lapset alkoivat voida huonosti.

Comments are closed.

Viikon kysymys

Sorry, there are no polls available at the moment.