0

Kolumni: Onnen kerjäläiset

Kesät eivät ole veljiä keskenään. Pitkän ja raskaan kevään jälkeen alkukesä on hellinyt meitä paremmin kuin mikään muu. Mäntyharju heräsi kukoistukseensa samaan aikaan, kun muu Suomi avasi pikkuhiljaa oviaan. Kaiken ikävän jälkeen jokainen näki toivon pilkahduksen. Vaikeiden aikojen jälkeen me janoamme hauskuutta ja läheisyyttä, jotain mikä vie meitä lähemmäksi normaalia olotilaa. Meillä on ollut aikaa miettiä elämäämme ja huomista.

Vanhat filosofit ovat aina miettineet elämän tarkoitusta, viisain niistä on kai se, jossa sanotaan, että tärkeintä on muistaa elää. Se tulee mikä on tullakseen, mutta jos unohtaa elää, niin jää paljosta paitsi.
Itse yritän joka päivä elää täysillä ja löytää merkityksiä pienistä asioista. Minulle riittää Pyhäveden kauneus, joka mykistää joka vuosi yhä uudestaan. Kuikka, joka huutelee järvellä ikäväänsä tai onneansa. Lintu, joka ruokkii poikasiansa. Grilli, jossa valmistuu herkkuja. Pallo, jonka perässä säntäilen padelkentällä. Mopo, joka lähtee käyntiin. Aurinko, joka lämmittää.

Me olemme onnen pieniä kerjäläisiä, jotka odottavat päävoittoa. Tärkeintä on löytää kaikki se, mikä tekee asioista merkityksellisiä. Joskus on hyvä kääntyä sisäänpäin ja tarkastella mitä sieltä löytyy. Me usein haaveillemme isoista asioista, vaikka pienet asiat tekevät meistä onnellisia.

Maailma on juuri nyt kiinni, siksi monien katseet kääntyvät kotimaahan. Meidän on syytä olla ylpeitä omasta kotipitäjästämme. Vaikka olenkin täällä vain osan vuodesta, niin juureni ovat kasvaneet tänne vahvasti, siksi puhunkin aina meidän kylästämme. Mäntyharju on paratiisi, kun sitä oikein silmin katselee. Tänä kesänä me olemme kuin etelän lomakohde, johon ihmiset hakeutuvat. Se on meille iso mahdollisuus.

Kauniin luonnon lisäksi täällä on yksi iso rikkaus, ja se on ihmiset. Vähän jörö ja varautunut ihmismieli herää kukoistukseensa kesällä. Auttamishalu ja ystävällisyys uinuu pinnan alla, mutta sille pitää antaa mahdollisuus. Vanhaa sanontaa lainatakseni, ota riski ja rakastu eteläsavolaiseen. Minä tein sen, enkä ole ikinä katunut.

Korona on ollut kirous, mutta samalla se on saanut minut myös ajattelemaan. Elämä on hauras, mutta se on kaunis. Olen etätöissä voinut kokea kevään Mäntyharjussa. Olen nähnyt luonnon heräämisen ja kokenut loppukesän suloisen lämmön jo kesän alussa. Olen etuoikeutettu, mutta osaan sitä myös arvostaa, melkein joka päivä.

Tänä kesänäkään en lähde merta edemmäs kalaan. Ajattelin viettää sen taas täällä, itselleni rakkaassa paikassa. Meillä on loppujen lopuksi moni asia hyvin, eikö olekin?

 

Kirjoittaja on sanataiteen ammattilainen ja Mäntyharjun kesäasukas.

Viikon kysymys

Sorry, there are no polls available at the moment.