0

Kisa sai runosuonen sykkimään – lue ja äänestä parasta Mäntyharju-aiheista kirjoitusta

Mäntyharjulaiset innostuivat kirjoittamaan kotikunnastaan juhlavuoden kunniaksi. Kunta lanseerasi keväällä 425-juhlavuoden kunniaksi kaikille avoimen kirjoituskilpailun, jossa etsittiin parhaita puolia Mäntyharjusta. Inspiraatiota sai hakea omista elämänkokemuksista, historiasta tai luonnosta. Kunnan markkinointipäällikkö Eija Kling kiittää kaikkia kisaan osallistuneita. Runoja kisaan tuli kiitettävästi, mutta tarinoita olisi voinut tulla enemmänkin
– Kirjoituksia saatiin mukavasti kasaan. Kilpailuun osallistuminen ja kirjoittaminen vaatii aina viitselijäisyyttä. Kiitos jokaiselle osallistujalle.
Kunnalla on tarkoitus käyttää kirjoituksia hyväksi omassa työssään. Klingin mukaan tekstien hyödyntämien on vielä mietinnässä.
Kisa toteutettiin yhteistyössä kirjaston ja Pitäjänuutisten kanssa.

Äänestä omaa suosikkitestiäsi jutun lopusta!


1. Mäntyharjun parhaita puolia

Jäädessäni eläkkeelle löytyi mukava rauhallinen saunallinen asunto. Kaunis kukkiva piha. 

Mäntymetsä polkuineen. Mukavat naapurit.

Lähdin tutustumaan luontoon , Lankaniemeen, Veljesniemeen, uimarantaan ja polkupyöräreitteihin.

 Venepaikkakin löytyi.

Syksyllä tutustuin laavuihin. Ilmottauduin kolmeen kansalaisopiston ryhmään. Isopappilaan, kesäteattereihin.

Setlementin toimintaan ; on lauluja, pelejä ym

Pääsin vapaaehtoiseksi palvelutaloon. 

Täällä on mukavat kaupat , vain Lidl puuttuu.

Kuljetus Rantakylään uimaan ja vesijumppaan toimii kahden viikon välein.

Seurakunnassa on jonkin verran toimintaa, lisäksi voisi olla 1xv retriitti edes yksipäiväinen, ja parisuhdeleiri sekä perheleiri.

On elokuvat, ja konsertit sekä harpistit.

En kaipaa täältä minnekään. Juttukavereita löytyy. On mukava kirjasto ja luentoja.

On palveluita; parturi, jalkahoito ja hieronta ym 

maalaistunut


2. Koti

Luonto kukkii, kesät ovat kauniita, hetkinä levottomina palaan sinne mielessäni aina.

Mäntyharju on koti, paikka jossa tunnen olevani elossa, vaikka kylä olisi hiljainen. Tiedän, jos joskus kauaskin lähden, siellä odottaa koti ja rakkaat.

Uskon, että vanhana Mäntyharjuun perheeni kanssa suuntaan.

Sanni K.


3. Oodi Mäntyharjulle

On Mäntyharjun maisemat

kesällä kauniita katsella.

Siellä vettä ja rantaa riittää.

Niitä kesäisin ihmiset ihailee.

Ajatuksissaan niistä

mielessään kiittää.

 

Monta mukavaa kesätapahtumaa

kunta kesäisin väelleen tarjoaa.

On teatteria tarjolla,

kesän näyttelyt Salmelassa.

Kirkkokonsertteja upeita,

niistä väki saa nauttia iloita.

 

Torikahvilan kahvit ja munkit.

Siellä juttua riittää kun tapaillaan.

Jokakesäiset juhannusmarkkinat,

kesän kokot ja juhannusvalkeat.

 

Kaikenkaikkiaan

Mäntyharju on,

kesäkunta mainio verraton.

 

Olavi Kylliäinen


4. Runo Mäntyharjusta

Täällä rauhallisia paikkoja metsät ovat,

siellä on kaikki kivet kovat.

Auringossa järvi kauniisti kimmeltää,

sen rannalla lapset saavat temmeltää.

Mäntyharjussa iloa riittää,

siitä voimme kaikkia kiittää.

 

Inka Paakkunainen


5. Mäntyharju

Virkeänä, levänneenä

teltan raosta kurkkaan.

Käki kukkuu jossakin,

lähistöllä kaiketi.

Toinen meistä osoittaa

miten

havupuiden latvat taivaalle kurkottaa,

vihreän kuvastuksen niistä heijastaa

vastarantaan.

On taimilla nuppuiset kerkät, viljalla tähkäpäät.

Voiko olla herkempää,

kauniimpaa.

Rannalla Pitkäjärven

vesi lainehtii kallioon

miten armoton se on.

Tuodessaan lokin munan.

Menehtyneen.

Elämän ehto se on.

Lokki rääkäisee.

Elämä jatkuu täällä.

Mäntyharjulla.

Polulla liikkuu kaksi pyöräilijää

viittoen, ilakoiden

erämaata ihaillen,

olen toinen heistä.

Retkeilijä,

onnellinen.

 

Birgit Uutela


6. Jäin kiikkiin

Kymmenen vuotta sitten elämäni oli vaiheessa. Työ oli loppunut masennukseen, kun Helsingin kaupunki työnantajana höykytti minua oikein tosissaan. Työ oli aina ollut minulle se kantava voima, jolla päihitin kaikki eteen tulleet koettelemukset. Kun se tuki katosi, putosin polvilleni. Halusin eroon tylystä kaupungista.

Olin löytänyt nettipalvelusta mikkeliläisen miesystävän. Lähdin suurin odotuksin Etelä-Savoon. Talousihmisenä arvelin, että on halvempaa ostaa asunto naapuripitäjästä, eikä pieni välimatka uuteen kumppaniin liene pahaksi.

Heti ensimmäisenä kesänä postiluukusta tupsahti Mäntyharjun kansalaisopiston esite. Arvelin, että harrastuksissa tutustun paikkakuntalaisiin, ja ilmoittauduin innokkaasti usealle kurssille. Valitsin karaokekurssin, koska olin jo kurssittanut uskallukseni lauluun Helsingissä. Vieläkin enemmän uskallusta vaati kesäteatterin esitykseen johtava kurssi. Maalaus oli myös kiinnostava asia. Vuosien mittaan olen kokeillut myös liikunnallisia kursseja, kokkikurssia ja joogaa. Vaihtelu virkistää.

Parisuhteeni karahti kiville vuoden sisällä. Muuttoa seuraavana kesänä järjestin kotikirppiksen. Silloin tutustuin tulevaan parhaaseen ystävääni. En arvannutkaan, kuinka tärkeän tuttavuuden solmin.

Muutaman vuoden asumisen jälkeen huomasin, että muuttajalle hyväksytyksi tuleminen on työlästä tässä pikkuisessa Etelä-Savolaisessa kunnassa. Hämäläisten ja savolaisten sekä heidän risteytyksiensä kanssa ei helpolla ystävyyttä solmita. Vaikka kolusin useita kansalaisopiston kursseja, eivät tuttavuudet syvempiä yhteyksiä antaneet. Ryhdyinkin valmistelemaan muuttoa takaisin tylyyn Helsinkiin.

Myin kaksioni ja odottelin uuden asumisoikeusasunnon valmistumista Helsinkiin. Kävin ahkerasti uuden Arja-nimisen naisystäväni luona kyläilemässä, ja kiinnyin entistä enemmän häneen. Kiemurtelin epätietoisuuden syövereissä. Aloin mittailla muuttamisen hyötyjä ja haittoja. Joutuisin ainakin luopumaan rakkaaksi tulleesta yhdestä ainoasta ystävästäni. Helsingissäkään ei enää ollut paljoa kavereita, koska useimmat ihmissuhteeni siellä perustuivat työpaikalta saatuihin tuttaviin.

Muutama kuukausi ennen muuttoa takaisin Helsinkiin tein päätökseni. Peruin Helsingin asunnon. Tietysti siinäkin kaupassa tuli takkiin, mutta siihenhän olin jo saanut elämäni varrella tottua.

Olin sentään tutustunut muutamiin mukaviin ihmisiin. Minulla oli ja on vieläkin, huikean osaavia ja empaattisia kurssien opettajia kansalaisopistossa. Ilma on puhdasta ja ympäristö on turvallinen. Lenkkeily Repoveden suuntaan on saanut kiloni pysymään jotakuinkin kurissa. Runojen kirjoitteleminen on muuttunut myös runojen esittämiseksi. Pidän haasteista, ja niitähän esiintymisessä on. Yksinlaulun opetus johtaa myös kevätmatinean aikaan esiintymiseen.

Eräs kesäteatterissa tullut tuttava yhytti minut mukavan Savitaipaleelta kotoisin olevan miekkosen kanssa. Hänen kanssaan käymme konserteissa, teatterissa, lenkillä ja joskus risteilyilläkin. Pidämme ruoan laitosta, jota viikonloppuisin harrastamme. Käymme Veljesniemessä uimassa sekä avannossa että kesäaikaan. Arja on rakas ystävä, jonka auttaminen antaa itselleni hyvää mieltä.

Elän elämäni rikkainta aikaa. Se on mahdollista Mäntyharjussa.

 

Pirkko Paajanen


7. Mökkitien päässä

Huuhilo, puhdas ilo,
lapsuus ja kesä
mummo ja pappa,
veljen kanssa,postiauton kyydissä,
jännitys vatsassa,osataanko perille?

matkalla pysähdys Halmenniemen oranssin postitalon eteen,
sanomalehtinippuja ja paketteja heiteltiin,
linja-autossa oli huono ilma,aurinko paistoi,
kesä tuoksui auton ovesta,
onneksi mummo oli vastassa,
tutun mökkitien päässä,

ja me lähdettiin rivakasti,
loppumatka lähes juosten,
ja sitten se näkyi,
sininen järvenselkä,
ja se kimmelsi ja kimmelsi,
ja sitten suoraan uimaan,
matalaan rantaan,

vesi pärskyi jaloissa,
mummo jo etsi simapulloa kellarista,
täydellinen onni,
se oli siinä.

Runotyttö-65


8. Vahva liitto

Joutsenpari lipuu veden pintaa,

eivät koskaan hylkää toisiaan.

Et maksa liian kallista hintaa

tullessasi tänne huilimaan.

Me aherramme saloilla, tehtaissa,

mökit ja palvelut takaamme.

Iloitsemme kaukaisista vieraista,

lähempääkin tulevaa kaipaamme.

Jokaisella oikeus oleiluun

tässä vesirikkaassa kunnassa.

Aikaan kullankeltaisen täysikuun

tunnet suloista rauhaa rinnassa.

Saunan jälkeen Kuoma käpälään,

ei palele pikkuista varvasta.

Ei viitsitä ryhtyä itkemään,

ei haudota kaunaa karvasta.

 

Pirkko Paajanen


9. Köpsyyden olemuksesta

Mäntyharjun murre on kaukana savon kielestä, vaikka Savonmuan tulukki asemalla junaan astuukin. Omat ominaispiirteensä sillä kuitenkin on; paikallisia omia sanontoja, ilmeikkäitä sananparsia ja omaperäisiä sanoja meiltä runsaasti löytyy. Laajan pitäjän eri osissa on eri heimoista suodattuneita ilmaisuja; hämäläistä, savolaista ja karjalaista puheen partta.

Kieli ja puheen ”nuotti” ilmentävät asukkaitaan, käyttäytymista ja luonnetta. Se kertoo puhujastaan, hänen tavastaan elää ja ajatella. Mäntyharjussa ja Pertunmaalla käytetyt kaksi merkillistä ja merkityksellistä sanaa erityisesti ovat ”maahan muuttajalle” olleet täysin tuntemattomia ja siksi uteliaisuutta ja kiinnostusta herättäviä. Ne ovat KONU ja KÖPSÄ. Köpsä-sanaa tutkistelin varsinkin sen jälkeen, kun 10-15 vuotta sitten KÖPSÄÄ juhlittiin oikein Köpsät Päivät-”riehan” merkeissä. Etsinnässä mäntyharjulaisuus! Olisiko jo Hassun-Pekko ollut köpsä?

Tämä on pakinaa muukalaiselle tuntemattomasta, arvoituksellisesta köpsyydestä. Köpsyyden täytynee olla jokin sisällä oleva tunnetila tai mielen asento, jota ei näe päällepäin. Se on kuin sydämen sivistystä. Ulkokuori peittää sen. Moni saattaa olla köpsä jopa tietämättä sitä itse. Köpsyys jo sanana on monille tuntematon käsite varsinkin tänne muuttaneille, kuten itsekin olen. Mutta jopa paikallisillekin sanalla köpsä on monia merkityksiä. Sen olemusta on pakko alkaa etsiä.

Aina kun olen kuullut sanan köpsä on sanojan ja kuulijan huulilla karehtinut hymy ja kasvot sädehtineet iloa. Sen täytyy siis olla jotain positiivista, iloa ja hyvää mieltä ympärilleen tuova ja tuottava. Onko köpsyys peräti jokin jalo aate. Ei kai köpsyys vain ole enemmän ja parempaa kuin tavallinen puuduttava arkitodellisuus. Ehkäpä ei sittenkään, ainakaan yksiselitteisesti, kun ainakin vielä 70-luvulla koin köpsyyteen liittyvän himpun verran myös jotain kielteistä, ei-toivottavaa, jopa väheksyttävää.

Mutta sanat ja merkityksethän muuttuvat aikojen saatossa, niin köpsä ja köpsyyskin. Ei niitä saa lokeroitua eikä pysähtymään paikalleen johonkin muottiin. Käsitteet muuttavat muotoaan ja merkitystään ajan mukana. Niin on käynyt köpsällekin vai onko ehkä niin aina ollutkin. Se on sana ja käsitteenä aivan kuin jokin eteerinen objekti, jonka ääriviivat sumenevat alkaessamme sitä lähemmin tarkastella.

Mutta eihän mikään aate ole mustavalkoisesti vain sitä tai vain tätä. Ei köpsyyskään. Yhä enemmän köpsyys on alkanut olla vertauskuva luovuudelle, kekseliäisyydelle, herkkyydelle, ystävällisyydelle, rohkeudelle. Köpsyys alkaa olla enemmän kuin adjektiivi tai nominatiivi sen vanhassa merkityksessä. Se on olotila, kasvun paikka, lähteminen muutoksen tielle. Köpsyys tekee meidät vapaaksi. Se vapauttaa kahlehtivista ajatustottumuksista, poistaa esteitä uuden syntymiselle ja paljastaa kaikissa piilevän hyvän ytimen. On monta hyvää syytä pyrkiä kohti köpsyyttä.

Ei meistä kaikista tule köpsiä, mutta se ei ole vika eikä mikään. Pyrkimys, suunta on tärkeintä. Vajavainenkin köpsä on parempi kuin ei köpsä lainkaan. Mutta sen verran meidän mäntyharjulaisten ja pertunmaalaisten on varjeltava tätä meidän omaa köpsyyden salaisuuttamme, että annamme muukalaisten ihmetellä sitä, kysellä, mitä se on. Ehkä vähän raotamme salaisuuden verhoa, mutta me pidämme köpsyyden reissupoika-hengen ohella omana valttikorttinamme, joka panee meidät ajattelemaan luovasti, sanomaan ystävällisiä sanoja ja tekemään rohkeita, hyviä tekoja.

 

 Köpsyyttä opiskeleva Mäntyharju-fani


10. Kaipuu Kotiharjuun

Olin lapsi pienen syrjäkylän,

päätin kerran löytää onnenjyvän.

Monet unelmat,haaveet suuret:

päätin valloittaa vaikka vuoret!

 

Nuorina tähtiin katselimme illoin,

kaupunkiin kaipasimme silloin.

Tiemme oli kulkenut neonvaloon,

isoon kaupunkiin kiireen paloon.

 

Usein maailmalla hiljaisuutta,

maisemaa kaipasimme uutta.

Yllä kaupungin tähdettömän,

mustan taivaan näimme äärettömän.

 

Jälkeen vuosien kaipuu voimistui,

oma Kotiharju mieleemme muistui.

Unhoon jätimme kaupungin valomeren

näimme takaa sen jo uuden auteren.

 

Metsän rauhaan Kotiharjuun

kaipuu kulkijat toi matkaltaan.

Taas yllämme on taivaan kuulaus,

rauha sen, maisema kuin maalaus.

 

Illoin loisteen näemme tähtivyön,

se meille vilkuttelee hyvän yön.

Kaipuu kotiin ja maailmalta pois,

vain tähtitaivas ymmärtää sen vois.

 

Viola Blanca


11. Pyhä vesi

Laskeudun arjesta kohti taianomaista todellisuutta.

Hetkellä, jolla avaan mökkipihalla auton oven,

tunnen veden tuoksun

ja pian sen lempeän kosketuksen.

Mielessäni rantasaunan puhdistavat löylyt,

vieressä välkkyvä Pieni Pyhävesi

ja sen pyhä vesi.

Kauhallinen vettä sihisevälle kiukaalle

ja kun pulahdan saunasta järveen

koen taas kuin uuden kasteen,

sylikummeinani lämpimät laineet,

ympärilläni järvimaiseman kesäinen kauneus.

Ja jälkeen kuikkapariskunnan kumean huudon

olen perillä.   

 

Iituli


12. Rantamänty – raajarikko

Rantamänty,

toispuoleinen,

raajarikko,

oksat vain etelään.

Ei sinua valittaisi vaakunaan,

ei kelpuutettaisi kunnan kuviin,

ei vaikka auringon säteet kaarnallasi kuvastavat kultaa.

Ja vaikka juuresi olisivat asettautuneet korkealle harjulle,

ei, sinua ei silti valittaisi.

Mutta aarre olet,

soutajan suuntamerkki,

kaarnainen majakka kotirannan.

Sieltä ojennat jykevät oksasi etelään,

kurotat kohti aurinkoa

ja paljaalla pinnallasi pidätät pohjoistuulen

niin ettei se pienemmille pahaa tee.

Katveessasi on levollista olla,

väsynyttä päätä runkoosi nojata,

ja silloin tunnen,

kun varistat oksistasi vanhat neulaset

alas rantaruohikkoon,

ilta-aurinkoon paahtumaan.

 

Iituli


13. Suopursut

Rantasaunan kosteikossa,

maaharson lomassa,

vaappuvat valkoiset kukkaset

nostaen pörröpäitään,

kuin päiväuniltaan heränneinä.

Varsiaan varovasti venytellen,

huumavaa tuoksuaan levitellen,

lemmenmyrkkynsä vielä kätkien,

sitten jo huhuillen ohikulkijalle:

– Huomasitko minut?

– Entä minut?

– Minäkin olen täällä

ja vain varvunmitan päässä serkkuni vieno.

Ja taas kerran tällä samalla rannalla,  

rantasaunan kosteikossa,

kesäkuun kalpeat lumikukat,

salamyhkäiset suopursut

ja minä,

onneton ohikulkija,

jo hiukan huumattuna.

 

Iituli


14. Kesävieraille

Tervetuloa,

käykää peremmälle,

vaan ulkona varmaan haluatte olla.

Näittekö tullessanne pullean taivaanvuohen?

Se tepasteli mökkitiellä toissailtana.

Mitä lie valehdellut,

kun on Pinokkio-nenän saanut

ja vuohelta äänen perinyt.

Ja katsokaapas sitten tuonne,

tuo on se meidän raajarikko rantamänty.

Rantapaikan valitsi,

vaikka tuolla kauempanana kohoaa kokonainen mäntykangas.

Siellä voitte tuoksutella metsän puhtautta

ja tankata aurinkoneulasten paahteista tuoksua,

ihan vain ajankuluksenne. 

Ja sitten myöhemmin,

kun aurinko tekee sillan veden pinnalle,

voitte taas nähdä joutsenperheen

joka palaa illaksi lepäämään lahden poukamaan.

Mutta hei rentoutukaa,

ihmetelkää ja ihastelkaa,

ja olkaa kuin meidän kotonamme!

 

Iituli


15. Mäntyharjun asemalla

 

Junan ikkunalasin läpi

vuosia sitten,

kun matkasin Savon radalla,

toimin lähdön todistajana.

Ihmiset halasi ratapihalla,

asemakyltin alla.

Oli vain jäähyväisiä

ja minä ohikiitäjä kiskoilla.

Junan ikkunalasin läpi,

parin minuutin pakollinen pysähdys,

vaikka olisin vain halunnut jatkaa. 

 

Sama asema ratapihalla,

juna edelleen aikataulussa,

vain minä poikennut radalta.

Astunut alas asemalaiturille,

halannut kesäillan tuulia,

makasiinin katveessa,

rantapuiston varjossa,

hyvästellyt kiskojen kirskunnan 

ja vaihtanut junalipun rantatonttiin,

kesäasukkaana ankkurissa.

Ei aikatauluja,

vapaaehtoisesti jumissa. 

 

Iituli


Sorry, there are no polls available at the moment.

 

 

3 kommenttia aiheesta “Kisa sai runosuonen sykkimään – lue ja äänestä parasta Mäntyharju-aiheista kirjoitusta

  • 19.9.2020 at 16:21
    Permalink

    Toivon että seuraavan kirjoituskilpailun arvostelun tekee ammatillisesti lahjakkaat kirjallisuuden ja suomenkielen kriitikot.Kilpailijoiden taso on niin kirjava.

  • 21.9.2020 at 18:42
    Permalink

    Juu olen samaa mieltä,pitäskö vaihtaa äänestäjät vaiko runoilijat.Nyt voitto runo tasoa ”kevät tuli,lumi suli”

  • 22.9.2020 at 17:47
    Permalink

    Pahoin pelkään, että tulos ei ole kovin luotettava näillä äänestysmäärillä. Veikkaan, että ne pärjäsi, jotka rekrytoivat somekaverinsa äänestämään.

Comments are closed.

Viikon kysymys

Sorry, there are no polls available at the moment.