0

Lasse Wikmanin kolumni: Ällistymisen ihme

Olen utelias ja kyselen paljon, mutta paljon vähemmän kuin aiemmin. Onko minusta tulossa vanha?
Tutkijoiden mukaan ihmettelyn ja uteliaisuuden tunteet ovat meille elintärkeitä, sillä ne auttavat oppimaan uutta. Ällistyminen lisää normeista poikkeavan käyttäytymisen sietokykyä, eli se tekee meistä joustavampia. Utelias mieli painaa helpommin asioita mieleen.
Olen joskus ihmetellyt sitä, kun henkilö ei halua oppia esimerkiksi jonkun laitteen käyttöä, vaikka se helpottaisi hänen elämäänsä. Hän on etukäteen päättänyt sen, että hän ei opi. Tilanne on lähtökohtaisesti sinetöity epäonnistumaan. Tunnistan itsessäni selvästi, että en enää palavasti innostu asioista samalla tavalla kuin joskus aiemmin. Laitteita aion opetella käyttämään viimeiseen asti, toivottavasti.

Sosiaaliset mediat ja virtuaalisessa maailmassa olevat erilaiset ryhmät syöttävät meille tietoa ja asiaa niin paljon, että niiden käsittelemisessä on kova työ. Tietyllä tavalla ne muokkaavat itse tietoa ja muodostavat puolestamme mielipiteitä ja asenteita. Laumassa on hyvä olla. Vanha vitsi kuuluu: ”Menin sinne oman mielipiteeni kanssa ja tulin pois muiden mielipiteen kanssa”.
Netistä on helppo poimia itselleen sopivat asiat ja vahvistaa niitä. Se tekee meistä myös mustavalkoisia. Pystymme vyöryttämään kymmeniä artikkeleita ajatuksiemme tueksi, mutta saatamme unohtaa kriittisyyden. Meidän on vaikea ajatella olevamme väärässä silloin, kun olemme mielestämme oikeassa. Tuo on mielestäni hauska ajatusleikki.
Netti on tehnyt maailmasta pienen ja kaikki tieto on kätemme ulottuvilla. Miten me sitä käytämme, on itsestämme kiinni. En missään tapauksessa sano, että ennen kaikki oli paremmin, vaan ennemminkin pelkään kyllästymistä ja kyynisyyttä. Kaikkea on vain niin paljon. Tieto lisää stressiä.
Yritän torjua kyynisyyttä olemalla lapsellinen. Tiedän, että se on lapsellista, mutta iän myötä en enää välitä kovin paljon, jos jonkun mielestä olisi jo aika aikuistua. En tahdo enkä osaa olla aikuinen. Elämä on tässä ja nyt. Minua pelottaa jo se, kun en enää innostu vanhaan malliin.

Onnekseni olen huomannut, että on vielä paljon sellaisia asioita, jotka ällistyttävät minua vuodesta toiseen. Luonto, vuodenajat ja Mäntyharju saavat minut henkisesti polvillen joka kerta.
Voi olla, että ihminen vimmatusti hakee koko ajan sitä hetkeä tai tilannetta, jossa hänen on hyvä olla.
Paikkaa, jossa voi unohtaa hetkeksi maailman ja virtuaalisen todellisuuden. Minä olen sen löytänyt.
Silti minun on oltava valppaana koko ajan, etten usko ja lähde seuraamaan sellaisia viestejä, joihin sydämeni ei usko.

Kirjoittaja on sanataiteen moniottelija ja Mäntyharjun vapaa-ajanasukas.

Viikon kysymys

Sorry, there are no polls available at the moment.