Lasse Wikmanin kolumni: Kylähullu

Asuin koko lapsuuteni samassa kaupunginosassa. Siihen aikaan ne olivat kuin kyliä, joissa ihmiset asuivat tuntien suurta ylpeyttä kotiseudustaan. Ihmisiä määriteltiin

Lasse Wikman

Asuin koko lapsuuteni samassa kaupunginosassa. Siihen aikaan ne olivat kuin kyliä, joissa ihmiset asuivat tuntien suurta ylpeyttä kotiseudustaan. Ihmisiä määriteltiin paljon sen mukaan, mistä kylästä kukin oli lähtöisin. Tämä taitaa olla tyypillistä oman sukupolveni ihmisille. Oma kylä merkitsi myös sitä, että me tunsimme ja tiesimme oikeastaan kaikkien asiat, ainakin tärkeimmät seikat.

Kylähullu oli nimitys, jota yleisesti käytettiin ihmisestä, joka merkittävästi poikkesi valtavirrasta. Kylähullu ei ollut pelkästään negatiivinen nimitys, vaan siihen saattoi liittyä myös jonkinasteinen siviilirohkeus. Kylähulluille naureskeltiin, heitä ihailtiin tai jopa pelättiin, se riippui aina tapauksesta. Nykyään tuollaista nimitystä ei ole enää sopiva käyttää.

Meidän naapuritalossamme asui Makki, joka oli ylivertainen meihin muihin verrattuna. Makki tutki erilaisia ilmiöitä ja hänellä oli suhteita avaruutta tutkiviin laitoksiin. Häneen oltiin yhteydessä ympäri maailmaa. Apollon kuulennot olivat tehneet avaruudesta hyvin trendikkään aiheen. Makki oli päässyt siihen imuun, josta me muut osasimme vain uneksia. Hän työskenteli kotoa käsin, joka oli siihen aikaan todella harvinaista. Kaikki työhön liittyvät asiat olivat salaisia. Hän puhui usein työstään, mutta vain yleisellä tasolla.

Makin veli oli jo nuorena kiinnostunut kaikesta tekniikkaan liittyvästä, hän opiskelikin myöhemmin insinööriksi. Makki rakensi veljensä kanssa kellariinsa verstaan, jossa he kehittelivät laitteita, joita myöhemmin saatettiin tarvita avaruuden tutkimiseen. Verstas tehtiin kerrostalon pieneen koppiin, jota yleisesti kutsuttiin perunakellariksi. Kukaan ulkopuolinen ei sinne päässyt, vain Makki ja hänen veljensä, joka oli pääsemässä samaan menestyksen imuun.

Makki puhui innostuneena ja tietäväisesti monista asioista. Varsinkin pikkupojat kuuntelivat lumoutuneina hänen tarinoitaan. Hän tiesi miten asiat ratkaistaan ja vain taivas oli rajana hänen upealle uralleen. Makki tienasi omien puheidensa mukaan hurjia summia rahaa. Menestyksen pystyi hänestä aistimaan. Hän puhui mielellään itsestään ja saavutuksistaan. Jokaiseen tarkentavaan kysymykseen hänellä oli vastaus valmiina.

Makki muutti pois kotoaan ja vaihtoi alaa, hänestä tuli suuren yrityksen johtaja. Hän kertoi valvovansa rahan ja ihmisten liikennettä. Meille jäi epäselväksi hänen tittelinsä, mutta ajattelimme hänen olevan henkilöstöhallinnon johtaja.

Makin äiti oli kuulemma myöhemmin harmitellut sitä, että hänen molemmat aikuiset lapsensa olivat muuttaneet takaisin kotiin. Makki oli saanut potkut erään ison yrityksen parkkihallista ja hänen veljensä lupaavasti alkanut ura oli tyssännyt. Äidin mukaan he istuivat päivät pitkät perunakellarissa ja joivat kiljua. Sitä he olivat tehneet jo nuorina.

Jos aikoinaan olisi internet ja sosiaalinen media ollut käytössä, niin Makkista olisi voinut tulla vaikka presidentti, mistäs sen tietää?

Kirjoittaja on sanataiteen ammattilainen ja Mäntyharjun kesäasukas.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka