Miina Kakon kolumni: Sano ääneen se hyvä

Ennen koronaa meillä oli aina tapana halata tapaamisen lopuksi. Nyt tämä tapa on tauolla, ollut jo reilun vuoden. Jotkut asiat

Miina Kakko

Ennen koronaa meillä oli aina tapana halata tapaamisen lopuksi. Nyt tämä tapa on tauolla, ollut jo reilun vuoden.

Jotkut asiat ne vaan iskostuu selkärankaan, sillä edelleen aina kun lähden mummon luota, meinaan halata. Ja silloin mummo hyppää puoliksi leikillään kauemmas mun ulottumattomiin.

Kulunut vuosi on tehnyt menettämisen pelon entistä konkreettisemmaksi, ja on jouduttu pelkäämään läheisten, erityisesti niiden vanhimpien, puolesta.

Yhtenä yönä mä heräsin painajaiseen, jossa mummo makasi ambulanssin vieressä paareilla ja mä paniikissa kuuntelin ensihoitajien puheita siitä, että yhteistä aikaa on jäljellä muutamia tunteja.

Unessa mä sanoin mummolle kaiken tärkeän niin nopeasti ja yhteen putkeen, että siitä ei varmaan edes saanut selvää.

Aamulla soittelin mummon kanssa ja kerroin yöllisestä painajaisesta. Pohdittiin yhdessä sitä, et miten vaikeaa onkaan sanoa ääneen kaikkea sitä hyvää, mitä muista ajattelee.

Mietittiin, mikä siinä on syynä, mutta ei tultu mihinkään tämän kysymyksen ratkaisevaan lopputulokseen. Kun mitään järkevää syytä ääneen sanomattomuuteen ei ainakaan omalta kohdalta löytynyt, niin mä päätin yrittää tsempata hyvän ääneen sanomisessa.

Jos mulla olisi vain muutama tunti aikaa sanoa mummolle kaikki se, mitä haluan sanoa, niin mitä sanoisin?

No. Mä olen älyttömän kiitollinen hänen olemassaolostaan enkä osaisi kuvitella elämää ilman mummoa. Mummossa yhdistyy tosi monta ihailtavaa piirrettä, joita mä ihmisessä arvostan.

Uskallan kertoa ihan mitä vain ilman pelkoa siitä, että mä tulisin tuomituksi.

Tuomituksi tulemisen sijaan saan ymmärrystä ja neuvoja vastaisuuden varalle. Pakko myöntää, että aika moni neuvo on toiminut.

Mummo on viisas ja osaa katsoa asioita monista näkökulmista. Mummo on se, joka sanoo aina kaiken järjestyvän, vaikka siltä ei tuntuisi. Ja niin, niin kaikki järjestyykin omalla tavallaan, omalla painollaan.

Hän osaa olla kiitollinen pienistä asioista.

Jouluaattona vietimme aikaa ulkona pakkasessa ja katsoimme joulurauhan julistuksen radion ja ikkunasta näkyvän telkkarin välityksellä.

Se ei ihan vastannut meidän perinteistä joulunviettoa, mutta mummosta näki, miten tärkeää meidän kaikkien yhdessäolo oli. Viimeksi mummo ilahtui ikihyviksi, kun hänelle kaupassa käydessäni ostin yllätyksenä paketin chilejä.

Tärkein asia: rakastan sinua mummo ja olen aina sun puolella ja tiedän, että sama pätee myös toisinpäin.

Ja toinen tärkeä asia: tekstini lukija, kerro toiselle hänen merkityksellisyydestään

Kommentoi