Miina Kakon kolumni: Kun koulu ei puutu ja opettajia ei kiinnosta

Hei kuulkaa, kyllä meitä kiinnostaa. Viime aikoina mediassa on ollut paljon esillä lasten ja nuorten tekemät väkivaltarikokset. Tällaiset tapahtumat ovat

Kirjoittaja Miina Kakon mielestä opettajia ei ammattikuntana tule leimata koulukiusaamisen vähättelystä.

Miina Kakko

Hei kuulkaa, kyllä meitä kiinnostaa.

Viime aikoina mediassa on ollut paljon esillä lasten ja nuorten tekemät väkivaltarikokset. Tällaiset tapahtumat ovat väärin ja niin ei saisi tapahtua – mielestäni on kuitenkin tärkeää, että vaikeistakin aiheista uutisoidaan, sillä asioihin voidaan saada muutosta vain

tiedon avulla.

Mutta. Melkeinpä poikkeuksetta aihetta käsittelevän uutisen kommenttikentässä näkee kommentteja siitä, kuinka opettajat kulkevat käytävillä ja luokissa silmät ummessa, kun eivät halua eivätkä viitsi eivätkä vaivaudu puuttumaan kiusaamistapauksiin.

Valitettavasti tällaisiakin ammattilaisia mahtuu maailmaan, mutta musta on älyttömän epäreilua ja kohtuutonta, että koko ammattikunta leimataan noin rajusti. Ja yleensä nuo herjaavat kommentit tulevat henkilöiltä, jotka eivät toimi jokaisena arkipäivänään opetuskentällä.

Syy, jonka takia kirjoitan tästä, on se, että musta tulee isona opettaja. Ja nyt, jo ennen kuin olen edes kunnolla ehtinyt työelämään, mä koen hirvittävää riittämättömyyden tunnetta. Enkä varmasti valehtele, jos sanon että niin tuntevat myös monet muut opettajat. Nykyiset ja tulevat. Meillä on opinnoissa menossa tällä hetkellä opetusharjoitteluvuosi, ja kiusaaminen – joskin terminä hyvin, hyvin hankala – on ollut suuresti käsittelyssä.

Kiusaaminen-käsite on ongelmallinen siksi, että se ei kuvaa kaikkea ilmiöön liittyvää toimintaa tarpeeksi läpinäkyvästi. Kiusaaminen sanana voi myös kuulostaa kevyeltä, harmittomalta. Mutta kun se ei sitä ole.

Googlasin synonyymejä kiusaamiselle: häiritseminen, ärsyttäminen, haittaaminen, vaivaaminen, haukkuminen, kidutus, kärsimys, piina, pakottaminen, huono kohtelu, ahdistelu, hyökkäävyys, vittuilu, uhkailu, pelottelu. And the list goes

on.

Tuntuu, että nykyään kiusaaminen on entistä systemaattisempaa ja taitavampaa, henkistä ja välillä myös fyysistä väkivaltaa.

Ja se, mikä mua itseäni huolestuttaa kaikista eniten, on tuo lasten ja nuorten taitavuus tässä.

Vaikka kiusaaminen tapahtuisi opettajan silmien alla, sitä voi olla hyvin vaikeaa huomata – tämä ei kuitenkaan tarkoita, että opettaja sulkisi siltä silmänsä.

Mä uskallan väittää, että suurin osa meidän ammattikunnasta tietää, tiedostaa ja tunnustaa ilmiön olemassaolon ja yrittää tehdä parhaansa sen kitkemiseksi. Koska kyllä meitä kiinnostaa.

Siksi mä toivonkin, että jokainen ”Kun koulu ei puutu ja

opettajia ei kiinnosta” -kommentin kirjoittaja katsoisi peiliin ja pohtisi: puutunko minä ja kiinnostaako mua? Se kun on yhteinen vastuu.

Kirjoittaja on Mäntyharjulta kotoisin oleva suomen kielen opiskelija.

Kommentoi