Mielipide: Metsänhoitoyhdistyksen tulee oppia näkemään metsä puilta

Pitäjänuutisissa viime viikolla julkaistussa artikkelissa ja metsäsuunnittelija Auli Ylikosken mielipidekirjoituksessa samalta päivältä käsiteltiin Mäntyharjun seurakunnan uutta metsäsuunnitelmaa. Erityisesti esiin nousi

Pitäjänuutiset

Pitäjänuutisissa viime viikolla julkaistussa artikkelissa ja metsäsuunnittelija Auli Ylikosken mielipidekirjoituksessa samalta päivältä käsiteltiin Mäntyharjun seurakunnan uutta metsäsuunnitelmaa. Erityisesti esiin nousi avohakkuiden osuuden ja määrän lisääminen. Väitteet, joilla uutta suunnitelmaa perusteltiin, herättivät ihmetystä niin artikkeliin haastatellussa metsätutkija Timo Pukkalassa kuin allekirjoittaneessa. Aina kun metsän arvoa tarkastellaan ainoastaan saatavien puutuotteiden näkökulmasta, mennään pahasti metsään. Metsä ei ole säästöpossu, vaan ekosysteemi ja monen eliön koti. Metsäsuunnitelman suurimpia ongelmia olivat kuitenkin ajatukset siitä, etteivät avohakkuut heikentäisi hiilivarastoja tai metsälajiston monimuotoisuutta.

Jatkuvan kasvatuksen metsissä puulajisto ja puuston ikärakenne monipuolistuu. Tämä tarjoaa hyvät edellytykset myös muun metsälajiston runsastumiselle. Monipuolinen puusto on myös oiva puskuri metsätuhoja, kuten kasvitauteja, tuhohyönteisiä ja kuivuutta vastaan. Ilmastonmuutos kasvattaa tuhojen todennäköisyyttä ja laajuutta, joten metsän vastustuskyky on otettava entistä laajemmin huomioon. Metsäpohjan ravinteikkuus kärsii yksipuolisista metsistä, ja yksilajiset tasaikäiset metsät tuottavatkin usein heikompilaatuista puumateriaalia. Laajat taimikot ovat erityisen alttiita häiriöille, niiden virkistysarvo on mitätön, eikä taimien istuttaminenkaan ole ilmaista. Ainoa, joka taimikosta nauttii, on hirvi, joka mielellään tulee ruokailemaan sille katettuun pöytään. Tuoreen tutkimuksen mukaan jatkuva kasvatus on käytännössä aina myös taloudellisesti kannattavampaa – juuri metsäsuunnitelmassa käsiteltävissä kangasmetsissä.

Ilmastonmuutoksen näkökulmasta asia on selvä. Mitä vähemmän puuta hakataan, sitä suuremmaksi metsän hiilivarasto voi kasvaa. Myös hyvin vanhat metsät jatkavat hiilivaraston kartuttamista, ei välttämättä puustossa, vaan maaperässä. Suuret häiriöt, joista avohakkuu on malliesimerkki, muuttavat metsikön hiilen lähteeksi kymmeniksi vuosiksi. Kirkko on sitoutunut tekemään työtä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja pyrkii hiilineutraaliuteen vuoteen 2030 mennessä. Niinpä metsäsuunnitelmissa kaavaillut hakkuiden lisäykset ja erityisesti niiden toteuttaminen avohakkuina eivät yksinkertaisesti ole hyviä ajatuksia. Tutkija Timo Pukkala on siis täysin oikeassa, ja hänen esittämänsä väitteet pätevät erinomaisesti myös kangasmetsiin

Maija Linkola, LuK

Julkaisemme lukijoiden kirjoituksia lehden mielipidesivulla ja verkkosivuilla. Kirjoituksia voi lähettää osoitteeseen toimitus@pitajanuutiset.fi. Kirjoituksen hyvä mitta on noin 2 500 merkkiä. Toimitus voi lyhentää ja editoida tekstejä. Julkaisemme pääasiassa omalla nimellä kirjoitettuja tekstejä. 

Kommentoi