Eräänä torstaisena maaliskuun päivänä Irene Ahola laittoi nimensä papereihin, jotka tekivät hänestä yrittäjän. Viime kesän työpaikka torin alalaidan jäätelökioskilla muuttui
Eräänä torstaisena maaliskuun päivänä Irene Ahola laittoi nimensä papereihin, jotka tekivät hänestä yrittäjän. Viime kesän työpaikka torin alalaidan jäätelökioskilla muuttui omaksi yritykseksi.
Heti seuraavana päivänä, perjantain 13. päivänä Suomi alkoi pikavauhdilla sulkeutua.
Sopimuksen kirjoitushetkellä vasta 15-vuotias Ahola mietti, mitähän tästä vielä tulisi.
– Mutta kun juttelimme äidin kanssa, niin asioihin tuli sellainen luottamus. Että kyllä paikat vielä saadaan auki, Ahola toteaa.
Kaikki lähti liikkeelle jo viime kesänä, kun edellinen omistaja Kaija Syrjäläinen päätti lopettaa jäätelökioskin pyörittämisen.
– Hän sitten kysyi, haluaisiko meidän perheemme jatkaa tästä ja me innostuimme, Ahola kertoo.
Yrittäjän saappaisiin oli helppo hypätä, kun taustajoukot olivat kunnossa. Edelliset omistajat ovat auttaneet Aholan perhettä yrityksen alkumetreillä paljon. Omassakaan perheessä yrittäminen ei ole kummastus.
Äidillä Jenni Aholalla oli jo 30 vuotta sitten melkein samalla paikalla oma vohvelikahvilansa kesäisin.
– Ehkä senkin takia oli jotain ymmärrystä siitä, mitä se yrittäminen on, niin uskalsi Ireneä kannustaa. Aika montahan yllätystä nuorella yrittäjällä on tässä ollut, mutta ensi keväänä on sitten ehkä helpompaa, Jenni Ahola pohtii.
Jos kovin erikoiseksi muodostunut kevät olisi ollut etukäteen tiedossa, ei yrittäjäksi olisi välttämättä uskaltanut siirtyä ollenkaan. Sekä tytär että äiti ovat kuitenkin tyytyväisiä, että jopa koronamyllerryksessä on päästy tilanteeseen, jossa kioski voitiin avata.
Kesää Irene Ahola odottaakin luottavaisin mielin. Kioski aukesi ensimmäisen kerran pari päivää ennen vappua Irenen 16-vuotissynttäreiden kunniaksi. Silloin sää ei suosinut jäätelönsyöjiä, mutta kesästä Ahola toivoo pitkää ja lämmintä.
– Toivottavasti paikalliset pääsevät käymään kioskilla. Olisi kiva, jos Mäntyharjuun tulisi kesäksi myös vapaa-ajan asukkaita.
Aholat arvelevatkin, että jäätelöllä käynti saattaa olla pitkän eristäytymisen jälkeen monelle pieni piristys arkeen.
Poikkeuksellisesta tilanteesta kielii myyntitiskille nostettu käsidesipullo. Pöydät ja tuolit odottavat varastossa parempia aikoja, sillä toistaiseksi tuotteita saa myydä vain mukaan.
Toukokuun ajan kioskia on tarkoitus pitää auki arki-iltaisin ja viikonloppuisin. Kesällä toiminta pyörähtää kunnolla käyntiin.
Irene Aholalle loikka kesätyöntekijästä yrittäjäksi on melkoinen.
– Tämä on nyt oikeasti oma kiska, jossa on omat haasteensa. Toki vähän jännittää, sillä nyt on vastuuta ihan eri tavalla. Mutta on kiva päästä vaikuttamaan asioihin, Ahola pohtii.
Yksi ensimmäisistä Irenen tekemistä muutoksista oli peilin tuominen kioskiin. Nyt huivia ei tarvitse asetella päähän enää summanmutikassa.
Sen sijaan tuotetarjontaa ei ainakaan toistaiseksi ole tarkoitus mullistaa, sen verran tekemistä on riittänyt muissakin asioissa.
Kirjanpito puolestaan on äidin ja kirjanpitäjän vastuulla, mutta ajan kuluessa siitäkin on tarkoitus ottaa koppia.
Myyjiä on Irenen itsensä lisäksi neljä, joten lomaakin ehtii pitää. Työkaverit löytyivät nopeasti omista koulukavereista.
– Kun ensimmäinen tyttö teki työsopimuksen, olin siinä pöydän päässä neuvomassa, mitä siihen laitetaan. Siitä eteenpäin Irene on hoitanut kaiken itse, Jenni Ahola kertoo ylpeänä.
Nyt kaksikko jännittää sitä, miten kouluihin palaaminen aiotaan toteuttaa.
Jos yläastelaisten pitää arkisin olla myöhään koulussa, saattaa olla, että äidinkin pitää opetella jäätelöpallon pyörittämistä.