Pertunmaako uinuva paikkakunta? Kattia kanssa. Jos yrittäjä Sirpa Marttilalta kysyy, on Pertunmaa paljon naapuriaan Mäntyharjua vireämpi. Olipa väestömäärä tai väestökehitys
Pertunmaako uinuva paikkakunta? Kattia kanssa.
Jos yrittäjä Sirpa Marttilalta kysyy, on Pertunmaa paljon naapuriaan Mäntyharjua vireämpi. Olipa väestömäärä tai väestökehitys mitä tahansa, on Pertunmaa Marttilan mielestä positiivinen kunta, jossa on aktiivisia ihmisiä.
Vilkkaalta kieltämättä näyttääkin Marttilan omistamassa Pertun Pirtissä, jopa tavallisena keskiviikon iltapäivänä.
Lounasaika on jo umpeutunut, mutta ovi käy useita kertoja alle tunnin kuluessa. Jokaista tiskille tulijaa Marttila tervehtii tämän omalla nimellä.
– Kyllä minä koen saaneeni elämää tähän kuntaan. Ilman Pertun Pirttiä täällä ei kulkisi hiirikään tien yli.
Marttilan väite saa vahvistusta terassilla. Siellä istuvat paikkakuntalaiset Ritva Laurila ja Esko Kylmäniemi sekä paikan maskotti Pete-koira.
– Jos Sirpa laittaisi kiinni, tämä kylä kuolisi, sanoo Laurila.
– Talvella täällä ei olisi yhtään mitään, koska rantabaarikin on auki vain kesäisin, sanoo Kylmäniemi.
Pariskunnan mielestä Pertun Pirtti on saavuttanut asemansa Marttilan ansiosta.
– Hirviän asiallinen ihminen, josta kaikki tykkää, summaa Kylmäniemi.
Marttila puolestaan sanoo pitävänsä kaikista asiakkaistaan. Hän aloitti asiakaskuntansa kokoamisen viisi vuotta sitten tyhjästä.
Sirpa Marttila irtisanoutui edellisestä työstään, osti Pertun Pirtin liikekiinteistön ja ryhtyi rakentamaan ensimmäistä omaa yritystään.
– Vein itse paperinivaskan viraston pöydälle. Sanoin, että olen ostanut baarin, saanko luvat. Viikon päästä oli Hartwallin rekka pihassa.
Kauppa merkitsi hänelle myös muuttoa kotikunnasta Mäntyharjulta Pertunmaalle sekä unelman saavuttamista.
Marttila kertoo tehneensä töitä 13-vuotiaasta alkaen, ammattejakin on kertynyt useita.
Kun on tottunut tekemään, ei ole konsti eikä mikään tehdä ruuat 65:lle hengelle. Pertun Pirtissä järjestetään muun muassa syntymäpäiviä, kokouksia ja nyt seurakuntasalin puuttuessa myös muistotilaisuuksia ja hääjuhlia.
Aloittaessani täällä oli kello seinällä, tuolit ja pöydät, muistelee Sirpa Marttila ensimmäisiä aamujaan.
Hänen vanavedessään Pertun Pirttiin tuli kesäterassi ja ravintolaa laajennettiin siten, että laajennusosa on muunneltavissa karaoke-illoista kirkollisiin tilaisuuksiin.
– Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi, pistäisin tulta päin! Laajentaisin ruokapuolta, toisin tänne bändejä ja järjestäisin yläkertaan majoitusta. Sitä on kysytty usein.
Paikan maamerkiksi on muodostunut aito lontoolainen puhelinkoppi pihalla. Sieltä hoituvat puhelimitse tilaukset tiskille.
– Täällä oli seinällä taulu, jossa oli punainen puhelinkoppi. Sanoin yhdelle kokousvieraalle, että hitto kun saisi tuollaisen jostain. Hänellä sattui olemaan koppi myytävänä ja seuraavana päivänä se oli täällä.
Kuutena päivässä viikossa Sirpa Marttilan työpäivät ovat olleet vähintään 12-tuntisia. Karaoke-illat venyttävät työt noin 22 tuntiin
– Ei se ole kamalaa, kun on oma yritys. On ihanaa avata oman yrityksen ovi ja tulla tänne kahvin ja pullantuoksuun.
Ulkopuolista työvoimaa Marttila ei ole halunnut hankkia.
– Siinä ajassa kun neuvoo toista, tekee itse. Sitä paitsi luotettavia ihmisiä on vaikea löytää.
Toisaalta työntekijöille ei ole ollut välttämätöntä tarvettakaan; Marttila ei ole pitänyt toistaiseksi ainuttakaan sairaslomapäivää.
Hänellä on vielä yksi elämänsä salainen haave toteuttamatta. Sille pitäisi järjestää aikaa, joten Marttila olisi valmis jättämään Pertun Pirtin, jos ostaja löytyisi.
– Täällä olisi asiakkaat valmiina ja työt tehtynä. Pitää vaan rakastaa työtä eikä jännittää turhaan.
Juttu on julkaistu Pitäjänuutisten Kesäelo-lehdessä. Lue Kesäelon näköislehti tästä linkistä.
Muokattu 17.6. kello 16.06: Lisätty artikkeliin koko alkuperäinen juttu.