Mäntyharjussa ravihevosia valmentavan Janita Antti-Roikon menestyksekäs perhe on välillä lisähaaste – ”Ainakaan isä ja pappa eivät aseta liian matalia tavoitteita”

Ori vikuroi ja näyttelee hampaitaan. Janita Antti-Roiko komentaa hevosta pysymään paikoillaan, mutta se pyörii levottomana riimussa. – Se on hyvä, että

Janita Antti-Roiko otti viikonloppuna jo toisen PM-mestaruuden. Arkistokuvassa marraskuulta 2018 Antti-Roiko on Classic Valleyn kanssa.

Saana Huhtala

Ori vikuroi ja näyttelee hampaitaan. Janita Antti-Roiko komentaa hevosta pysymään paikoillaan, mutta se pyörii levottomana riimussa.

– Se on hyvä, että on luonnetta. Minulla ei ole ollut vielä yhtäkään hevosta, joka olisi pärjännyt kisoissa, ellei sillä ole ollut luonnetta myös ratojen ulkopuolella.

Antti-Roiko tietää, mistä puhuu. Hän valmentaa ravihevosia isoisänsä Alpo Paasosen tilalla Mäntyharjussa. Tällä hetkellä tallissa on 14 hevosta.

Perhetilalla hän on valmentanut reilun vuoden, sitä ennen hänellä oli kymmenkunta hevosta valmennettavana Vihdissä. Valmentamisen lisäksi Antti-Roiko ajaa välillä sekä kärry- että monté-lähtöjä. Selkeä fokus on kuitenkin valmentamisessa.

– Se on etu, että pystyy itse ajamaan. Silloin näen paremmin, mitä hevonen tekee startissa ja pystyn päättelemään, onko tarvetta esimerkiksi varustemuutoksille. Ajan kuitenkin vain pari lähtöä. Kun hevoset alkavat olla mallillaan, niin ammattimiehet tarttuvat ohjaksiin, Antti-Roiko kertoo.

Perhe on jättänyt Antti-Roikolle suuret saappaat täytettäväksi. Isoisä, jonka tilalla Antti-Roiko valmentaa, on itsekin lähes legendaarinen ravivalmentaja. Mummolan seinillä on lukuisia kuvia voittajahevosista, ja hyllyt notkuvat palkintopokaaleista.

Isä, Aki Antti-Roiko puolestaan oli yksi Suomen parhaita ohjastajia 90-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa.

– Moni ehkä kuvittelee, että tämä olisi helpotus, mutta on se lisähaaste, Janita Antti-Roiko huokaa.

– Rasite, yskähtää isoisä Paasonen takavasemmalta.

– Ei rasite, kun lisähaaste, Antti-Roiko painottaa.

Antti-Roiko uskoo, että jonkin verran rinnastusta isään ja isoisään tapahtuu ravipiireissä, mutta niihin hän ei kiinnitä huomiota. Sen sijaan paineita tulee nimenomaan perheen sisällä.

– Ainakaan isä ja pappa eivät aseta liian matalia tavoitteita. Palaute tulee yleensä välittömästi.

Paasonen virnuilee jälleen taustalla, kun Antti-Roiko kuvailee millaista kritiikkiä perheen miehiltä tulee.

– Molemmat ovat kovia kommentoimaan sitä, mitä hevoset tekevät ja miten ne suorittavat. Kyllä minä sen itsekin tiedän, etteivät ne kehumalla parane. Mutta ei teistä kumpikaan juuri säästele, Antti-Roiko sanoo kääntyen isoisänsä puoleen.

Silti suurin oppi on nimenomaan isältä ja isoisältä saatua.

Antti-Roiko valmistelee Classic Valleyta päivän lenkille.

Hevoset vievät pitkälti kaiken ajan, sillä Antti-Roikolla on yksi palkattu työntekijä. Tavallinen työpäivä alkaa kuudelta aamulla ja tavoitteena on, että hevoset saadaan ajettua iltapäivään mennessä. Tallin ovet menevät kiinni kahdeksalta hevosten hoidon ja ruokinnan jälkeen.

Kisapäivät lisäävät kierroksia entisestään. Kisoja on tavallisesti yhdestä viiteen viikossa, ja välillä reissut venyvät aamutunneille asti. Vaikka työtahti kuulostaa uuvuttavalta, ei Antti-Roiko muuta osaisi kuvitella. Toissaviikon kisaton viikko tuntui oudolta, kun jokaisena yönä sai nukuttua tarpeeksi.

Etelästä pois muuttaessa taakse jäi myös oma kampaamo.

– Sellainen pieni juttu on siellä takavasemmalla. Kerran kuukaudessa pyrin käymään katsomassa, että se pysyisi siellä pystyssä. Kukaan täysijärkinen ei enää ottaisi sellaista hommaa tähän sivuun, joten katsoo nyt, mitä sille tekee.

Uran parasta hetkeä Antti-Roiko joutuu hetken miettimään. Lopulta vastaus kuitenkin löytyy.

– Kyllä se oli viime syksynä Tampereella, kun Crazy Valley ja Solo Laser ottivat kaksoisvoiton. Kumpikaan hevonen ei ollut hyvä siihen lähtöön, vaan mukana oli huomattavasti parempia hevosia lähdössä. Molemmilla onnistui kuitenkin juoksunkulku ja ne pääsivät karkaamaan maalisuoralla. Se oli hieno hetki, Antti-Roiko muistelee.

Tällä hetkellä Antti-Roiko satsaa erityisesti nuoriin hevosiin, joita tallissa on kuusi tämänkesäisistä varsoista kaksivuotiaisiin.

Lempivalmennettavakseen hän nostaa Angel Valleyn, vaikka vaihtoehtoja on monia.

– Se on ollut sellainen silmäterä, vaikka ei ikinä paras hevonen olekaan ollut. Silloin kun sillä ajettiin paljon kilpaa, niin se ei missään nimessä ollut helpoimmasta päästä. Mutta siinähän sitä oppi paljon.

Mäntyharju on valmennuskuvioiden pääpaikka myös tulevina vuosina, sillä Antti-Roiko osti paikkakunnalta oman asunnon.

– Syksyllä mietin, että koska taas nostetaan kytkintä ja lähdetään, mutta lopulta päätin jäädä tänne. En olisi nuorempana osannut kuvitella asuvani Mäntyharjussa.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka